Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ul­vi­la­lai­nen Simo Aal­to on nel­jät­tä viik­koa elä­ke­läi­nen, mut­ta ai­van toi­met­to­ma­na ei ole tar­vin­nut ol­la. Ke­vääl­lä hän­tä piti kii­rei­se­nä kun­nal­lis­vaa­lieh­dok­kuus. Li­säk­si hän ot­ti äs­ket­täin vas­taan kak­si luot­ta­mus­teh­tä­vää, toi­sen sää­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa ja toi­sen osa­keyh­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa. Työ­kes­keis­tä elä­mää vuo­si­kym­me­net viet­tä­neel­le on ol­lut hyvä, et­tä ar­jes­sa on py­sy­nyt jon­kin­lai­nen ryt­mi, vaik­ka ren­toa olei­lu­a­kin elä­mään jo mah­tuu. Ke­säl­lä Aal­to mök­kei­lee Jout­si­jär­ven ran­nal­la ja pe­laa gol­fia. Hän pe­laa myös jää­kiek­koa Tyy­nem­pi Yri­tys -ni­mi­ses­sä har­ras­ta­ja­seu­ras­sa.

– Olen ol­lut va­sen lai­ta­hyök­kää­jä jo vuo­des­ta 1992, Aal­to ker­too.

En­sim­mäi­nen kesä eläk­keel­lä si­säl­tää myös ai­kaa per­heen kans­sa. Aal­loil­la on kak­si ty­tär­tä ja yh­teen­sä kuu­si las­ten­las­ta, iäl­tään 2-12 vuo­ti­ai­ta. Tuf­fa pi­tää lap­sen­lap­sil­le ”kou­lua”, jos­sa opet­taa esi­mer­kik­si las­ken­toa, kir­joi­tus­ta, lu­ke­mis­ta ja lii­kun­taa.

Aal­to teki 43-vuo­ti­sen uran sa­man työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa, jota kut­sut­tiin 80-lu­vul­la Hel­sin­gin Osa­ke­pan­kik­si ja tänä päi­vä­nä Nor­de­ak­si. Työ­e­lä­mäs­sä hän viih­tyi niin hy­vin, et­tä vii­vyt­ti eläk­keel­le jää­mis­tä 68-vuo­ti­aak­si as­ti. Hä­nes­tä eh­ti tul­la työ­yh­tei­sön­sä van­hin ja erään­lai­nen isä­hah­mo.

– Lo­pus­sa otin vuo­si ker­ral­laan. Mut­ta nyt ke­vät­tä koh­den al­koi jo tun­tua sil­tä, et­tä ihan kiva, et­tä nyt tämä lop­puu, Aal­to myön­tää.

Ai­ka­naan lä­hel­tä piti, et­tei työ­nan­ta­ja oli­si ol­lut toi­sen ni­mi­nen. Opis­kel­les­saan Tu­run kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa, maa­il­mal­la mat­kail­lut ja kie­li­tai­toi­nen Aal­to haki ke­sä­töi­hin ko­ti­kau­pun­kiin­sa Po­riin kil­pai­le­van pan­kin ul­ko­maan osas­tol­le. Kont­to­ri­pääl­lik­kö piti ha­ki­jas­ta, mut­ta ajan tyy­liin to­te­si, et­tei heil­lä ol­lut ”ta­pa­na pal­ka­ta ke­sä­töi­hin poi­kaa.” Pank­ki­a­la oli tuo­hon ai­kaan nais­val­tai­nen, ja si­säl­si pal­jon kä­si­työ­nä teh­tä­viä pa­pe­ri­hom­mia. En­sim­mäi­nen ke­sä­työ­paik­ka au­ke­si lo­pul­ta HOP Po­rin kont­to­ril­ta vuon­na -82 ja vai­kut­ti luul­ta­vas­ti sii­hen, et­tä Aal­lon val­mis­tut­tua myös en­sim­mäi­nen va­ki­tui­nen työ­suh­de löy­tyi sa­man yh­ti­ön pal­ve­luk­ses­ta Tu­rus­ta.

Aal­to omak­sui sääs­tä­mi­sen mal­lin jo lap­suu­des­saan. Hä­nen en­sim­mäi­nen kä­sin­kir­joi­tet­tu sääs­tö­kir­jan­sa on pe­räi­sin hä­nen syn­ty­mä­vuo­del­taan 1957, jol­loin van­hem­mat ava­si­vat lap­sel­leen sääs­tö­ti­lin. Pank­ki oli lä­hel­lä fyy­si­ses­ti­kin, sil­lä per­heen koti si­jait­si pan­kin kans­sa sa­mas­sa ta­lo­yh­ti­ös­sä Po­rin kes­kus­tas­sa.

Kesällä Simo Aalto tekee puutarhatöitä, mökkeilee Joutsijärven rannalla ja pelaa golfia. Hän pelaa myös jääkiekkoa Tyynempi Yritys -nimisessä harrastajaseurassa. Kuva: Pauliina Vilpakka

Kesällä Simo Aalto tekee puutarhatöitä, mökkeilee Joutsijärven rannalla ja pelaa golfia. Hän pelaa myös jääkiekkoa Tyynempi Yritys -nimisessä harrastajaseurassa. Kuva: Pauliina Vilpakka

Pit­kään työ­u­raan mah­tui mo­nen­lai­sia ta­lou­den vai­hei­ta. En­sim­mäi­set pank­ki­kor­tit tu­li­vat käyt­töön 70-lu­vun lo­pul­la. Aluk­si niil­lä saat­toi vain nos­taa ra­haa, mut­ta myö­hem­min pank­ki­kor­teil­la alet­tiin myös mak­saa kau­pois­sa. Kaup­pa­kor­ke­a­vuo­si­naan Aal­to kir­joit­ti pro­jek­ti­tut­kiel­man ai­hees­ta: Pank­ki­kor­tin le­vi­ä­mi­nen ja omak­su­mi­nen.

– Muis­tan, et­tä pank­ki­kor­tin tul­les­sa jopa yli­o­pis­to­ta­sol­la pu­hut­tiin, et­tä kä­tei­nen raha ka­to­aa var­sin no­pe­as­ti käy­tös­tä ko­ko­naan. Ei­pä ole ka­don­nut vie­lä­kään, Aal­to nau­rah­taa.

La­ma­vuo­si­na -90 lu­vun alus­sa Aal­to työs­ken­te­li Hy­vin­kään toi­mi­pis­tees­sä. Ras­kai­den vuo­sien ai­ka­na pank­ki­a­lal­la näh­tiin lä­hel­tä yri­tys­ten kon­kurs­se­ja ja vel­ka­jär­jes­te­ly­jä sekä per­hei­den ah­din­koa.

– Sii­hen saak­ka yh­teis­kun­nas­sa oli ol­lut ai­ka ilois­ta elä­mää. Ko­ti­ta­lou­det ja yri­tyk­set pys­tyi­vät te­ke­mään han­kin­to­ja, osit­tain yli va­ro­jen­kin. Kun ko­rot nou­si­vat, lai­no­jen ta­kai­sin­mak­su­ky­ky ro­mah­ti, Aal­to ker­too.

2000-lu­vul­la Ame­ri­kas­sa ko­et­tiin sa­man­ta­pai­nen il­miö, joka hei­jas­tui myös Eu­roop­paan ja Suo­meen. Aal­to poh­tii, et­tä ny­ky­ään yh­tei­nen va­luut­ta jon­kin ver­ran suo­jaa Suo­men ta­lout­ta, sil­lä kor­ko­ta­so on ol­lut yh­teis­va­luu­tan ai­ka­na va­kaam­pi.

Aal­to elä­köi­tyi Nor­de­an Pri­va­te ban­king Po­rin yk­si­kös­tä si­joi­tus­joh­ta­jan teh­tä­väs­tä, jos­sa hän työs­ken­te­li vii­meis­ten kym­me­nen vuo­den ajan. Teh­tä­väs­sään hän hoi­ti yk­si­tys­hen­ki­löi­den, yri­tys­ten, sää­ti­öi­den ja mui­den yh­tei­sö­jen si­joi­tus­va­ral­li­suut­ta. Työ oli ins­pi­roi­vaa: Si­joi­tus­mark­ki­noi­den maa­il­mas­sa ta­pah­tuu pal­jon, jo­ten ai­heen pa­ris­sa ei ol­lut kos­kaan tyl­sää. Maa­il­man ta­pah­tu­mil­la ja ul­ko­po­li­tii­kal­la on ol­lut koko ajan en­tis­tä enem­män vai­ku­tus­ta mark­ki­noi­den vaih­te­luun. Edel­leen Aal­to seu­raa jon­kin ver­ran maa­il­man ta­lou­suu­ti­sia, ja hä­nen tv:nsä ka­na­va­va­li­koi­mas­ta löy­tyy eng­lan­nin-, es­pan­jan-, rans­kan- ja sak­san­kie­li­siä ka­na­via tätä tar­koi­tus­ta var­ten.