Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ul­vi­la

Pör­röi­nen Ina-koi­ra lait­taa sil­mät kiin­ni ja kuun­te­lee up­pou­tu­nee­na, kun sil­le lu­e­taan. Ii­na ma­kaa kil­tis­ti omal­la ma­tol­laan ja yleen­sä lu­ki­ja is­tuu sen vie­rel­lä tyy­nyn pääl­lä. Kun 15 mi­nuu­tin ai­ka on täyn­nä, Ina saat­te­lee lu­ki­jan ta­kai­sin pai­kal­leen ja ter­veh­tii seu­raa­vaa. Usein lu­ku­het­ki al­kaa tu­tus­tu­mal­la ja si­lit­te­le­mäl­lä. Koi­ran si­lit­tä­mi­nen tuo rau­hal­li­sen olon. Kah­den tun­nin työ­vuo­ron­sa ai­ka­na Ina eh­tii kuun­nel­la par­haim­mil­laan 6-8 lu­ki­jaa, ja sik­si lu­ku­koi­ra-ai­ka pi­tää va­ra­ta etu­kä­teen.

Ina on ko­ke­nut lu­ku­koi­ra, joka on käy­nyt pit­kään kuun­te­le­mas­sa las­ten ja ai­kuis­ten lu­ke­mis­ta ym­pä­ri Sa­ta­kun­taa. Vii­me vuo­des­ta läh­tien se on ol­lut myös Ul­vi­lan kir­jas­ton va­ki­o­vie­ras. Inan omis­ta­ja Ani­ta Sa­lin on Ken­nel­lii­ton Sa­ta­kun­nan pii­rin lu­ku­koi­ra­yh­teys­hen­ki­lö. Sa­ta­kun­nas­sa toi­mii ny­ky­ään noin 30 lu­ku­koi­raa. Lu­ku­koi­ra­kurs­se­ja on ol­lut Sa­ta­kun­nas­sa tar­jol­la vuo­des­ta 2019 ja Sa­lin koi­ri­neen oli ai­ka­naan maa­kun­nan en­sim­mäi­siä lu­ku­koi­ra­koik­si kurs­sit­tau­tu­nei­ta.

– Sit­ten tuli ko­ro­nak­rii­si, jol­loin ei pääs­ty min­ne­kään. Vuon­na 2021 toi­min­ta al­koi uu­des­taan. Eli lu­ku­koi­ra­toi­min­ta on vie­lä ai­ka tuo­ret­ta ver­ra­ten ka­ve­ri­koi­ra­toi­min­taan, jota on ol­lut jo -90 lu­vul­ta, Sa­lin ker­too.

Ina täyttää marraskuussa jo 11 vuotta. Syntymäpäivänsä kunniaksi se saa päähänsä tötteröhatun. Sitten Anita Salin tarjoaa sille koiranruokakakkua, jota koristaa 11 nakin palaa.

Vii­kon­lo­pun mit­tai­sil­la, mak­sut­to­mil­la lu­ku­koi­ra­kurs­seil­la käy­dään läpi te­o­ri­aa, ja ar­vi­oi­daan koi­ran luon­teen so­pi­vuut­ta ky­sei­seen teh­tä­vään. Sa­lin ker­too, et­tä oleel­lis­ta on, et­tä koi­ra ot­taa omis­ta­jaan­sa kon­tak­tia, on tar­peek­si kär­si­väl­li­nen ei­kä ah­dis­tu asi­ois­ta, ku­ten esi­mer­kik­si pyö­rä­tuo­leis­ta, pu­to­a­vis­ta kir­jois­ta tai ryn­täi­le­vis­tä lap­sis­ta. Koi­ran ener­gi­syys ei si­nän­sä hait­taa, ja Ina­kin oli nuo­rem­pa­na var­sin ener­gi­nen ta­paus. Tois­to­jen kaut­ta se op­pi, et­tä kun lu­ku­koi­ra­hui­vi lai­te­taan kau­laan, ol­laan me­nos­sa töi­hin. Sil­loin koi­ran ole­mus muut­tuu rau­hal­li­sek­si ja kes­kit­ty­neek­si. Lu­ku­koi­ra­na toi­mi­mi­nen on koi­ras­ta haus­ka teh­tä­vä. Ai­ka­naan Sa­li­nil­la oli kak­si lu­ku­koi­raa yh­tä ai­kaa, ja ko­to­na etei­ses­sä kävi in­no­kas kil­pai­lu sii­tä, kum­man kau­laan hui­vi kul­loin­kin lai­te­taan.

Ina on ro­dul­taan eu­ra­sier. Nimi viit­taa ro­dun osit­tain eu­roop­pa­lai­seen ja osit­tain aa­si­a­lai­seen al­ku­pe­rään: sii­nä on sa­mo­je­dia, chow chow:ta ja Sak­san isoa pys­ty­kor­vaa. Sa­lin ku­vai­lee Inan ole­van luon­teel­taan ute­li­as, mut­tei lii­an in­no­kas uu­sia ih­mi­siä koh­taan. Se on per­he­ra­kas ja ko­to­na ai­na sa­mas­sa huo­nees­sa mis­sä muut­kin. Va­paa-ajal­la Inan lem­pi­puu­haa on va­paa­na juok­se­mi­nen. Esi­mer­kik­si koi­ra­met­säs­sä tai Yy­te­rin koi­ra­ran­nal­la se pin­koo min­kä koi­vis­ta läh­tee. Ja jos peu­ra, jä­nis tai ora­va il­mes­tyy nä­kö­pii­riin, ne saa­vat kyy­tiä.

Lukukoira Ina kuuntelee jokaista lukijaa tyytyväisenä, eikä koskaan valita virheistä tai lukemisen vauhdista.

Lu­ku­koi­rak­ko­na toi­mi­mi­nen on an­toi­saa myös koi­ran omis­ta­jal­le:

– Kyl­lä siel­tä tu­lee vä­lil­lä sel­lai­sia hel­miä, mit­kä saa­vat jat­ka­maan! Esi­mer­kik­si joku lap­si, joka ei vie­lä syk­syl­lä osan­nut lu­kea, mut­ta ke­vääl­lä osaa. Tai ke­hi­tys­vam­mai­nen hen­ki­lö, joka ei ole ot­ta­nut min­kään nä­köis­tä kon­tak­tia, ot­taa­kin yh­täk­kiä kon­tak­tia koi­raan, Sa­lin ker­too.

Ul­vi­lan kir­jas­ton lu­ku­koi­ra­vas­taa­va Jen­ni Vir­ma­ran­ta ker­too, et­tä ajan­va­raus on jo au­ki syk­syn kaik­kiin tu­le­viin lu­ku­koi­ra­vie­rai­lui­hin. Ajat täyt­ty­vät yleen­sä no­pe­as­ti, mut­ta pe­ruu­tu­sai­ko­ja­kin kan­nat­taa ky­sel­lä, sil­lä nii­tä­kin usein tu­lee.

Lu­ku­koi­ra­het­kiin Vir­ma­ran­ta va­lit­see tar­jol­le mo­nen­ta­sois­ta lu­et­ta­vaa, ku­ten help­po­lu­kui­sia ja ta­vu­tet­tu­ja kir­jo­ja, tie­to­kir­jo­ja ja las­ten­ro­maa­ne­ja. Ha­lu­tes­saan lu­ki­ja voi tuo­da lu­et­ta­vak­si myös it­se va­lit­se­man­sa kir­jan. Lu­ku­tai­to­kaan ei ole vält­tä­mä­tön, sil­lä lu­ku­koi­ral­le voi näyt­tää myös ku­va­kir­jaa. Vir­ma­ran­ta ker­too, et­tä Ul­vi­lan kir­jas­tos­sa on teh­ty pal­jon töi­tä las­ten lu­ku­tai­don ja lu­kuin­non eteen, muun mu­as­sa kir­ja­vink­kaa­mal­la sään­nöl­li­ses­ti kou­lu­lai­sil­le. Vuo­des­ta toi­seen las­te­no­sas­ton suo­sik­ke­ja ovat muun mu­as­sa Tatu ja Patu -kir­jat. Suo­sit­tu­ja ovat myös muun mu­as­sa mo­ni­o­sai­nen sar­ja­ku­va Pupu vs Api­na, help­po­lu­kui­sis­ta Yö­kou­lu ja las­ten­ro­maa­neis­ta Pet Agents-sar­ja. Las­te­no­sas­tol­la on tä­nä­kin syk­sy­nä ol­lut run­saas­ti käyt­tä­jiä.

– Mie­les­tä­ni meil­lä käy tääl­lä tosi hy­vin lap­sia lai­naa­mas­sa ja lu­ke­mas­sa, Vir­ma­ran­ta sa­noo.