Pau­lii­na Vil­pak­ka

Noor­mark­ku

Fris­bee­golf­ra­dan ra­ken­nus­työt Kirk­ko­kal­li­on maas­tos­sa ete­ne­vät. Ra­dan on suun­ni­tel­lut suo­men­mes­ta­ruuk­si­a­kin avoi­mes­sa sar­jas­sa voit­ta­nut Pasi Koi­vu. Koi­vu on suun­ni­tel­lut yh­teen­sä noin 150 fris­bee­golf­ra­taa poh­jois­mai­den alu­eel­la. Esi­mer­kik­si myös Har­ja­val­lan Hiit­ten­har­jun ja Sa­vit­sin fris­bee­golf­ra­dat ovat Koi­vun suun­nit­te­le­mat.

Koi­vu viet­ti suun­nit­te­lu­työn mer­keis­sä noin vii­si maas­to­päi­vää Kirk­ko­kal­li­ol­la ja to­te­si, et­tä avoin tila park­ki­paik­koi­neen loi hy­vät läh­tö­koh­dat ra­dan suun­nit­te­luun. Sen jäl­keen alue tar­jo­si kui­ten­kin haas­tet­ta ti­he­än pu­ru­ra­ta­ver­kos­ton ja kor­keu­se­ro­jen vuok­si. Rata sai ni­men­sä­kin jyr­kim­män nou­sun, Hol­men­kol­le­nin mu­kaan.

– Ei ol­lut hel­poin suun­nit­te­lup­ro­jek­ti mis­sään ni­mes­sä. Mut­ta lop­pu­tu­lok­ses­ta tuli tosi hyvä kui­ten­kin.

Jois­sain koh­dis­sa met­sä oli pääs­syt kas­va­maan ti­he­äk­si, ja noin 3-4 väy­läl­lä ti­lan­ne vaa­ti puus­ton har­ven­nus­ta. Li­säk­si muu­ta­mia pui­ta kaa­det­tiin siel­tä tääl­tä. Muu­ta­mal­le väy­läl­le on myös ra­ken­net­tu sil­to­ja hel­pot­ta­maan kul­ke­mis­ta pien­ten ojien yli. Yh­del­lä väy­läl­lä maa oli niin peh­me­ää, et­tä sin­ne tuo­tiin so­ra­kuor­ma. Mil­tei kai­kil­la väy­lil­lä oli kas­vus­ton siis­ti­mis­tä, ja 3-4 väy­läl­lä ti­lan­ne vaa­ti rei­lu­a­kin har­ven­nus­ta.

– Sii­nä ne isoim­mat maas­to­työt, mitä siel­lä on teh­ty, Koi­vu ker­too.

Frisbeegolfrata on rakentunut Kirkkokallion maastoon pitkälti talkoovoimin.

Hol­men­kol­le­nin fris­bee­golf­ra­ta on kil­pa­ta­son rata. 18 väy­län jou­kos­sa on use­am­pia Par 4 väy­liä sekä Par 5 väy­lä, ja väy­lien kes­ki­mit­ta on lä­hem­mäs sata met­riä. 18 väy­läs­tä muu­ta­ma al­ku­puo­lis­kol­la pe­lat­ta­va väy­lä kul­kee pu­ru­ra­dan vie­res­sä. Koi­vun mu­kaan nä­ky­vyys pu­ru­ra­dal­le on hyvä ja heit­to­suun­nat ovat ai­na hie­man pois­päin pu­ru­ra­das­ta. Jäl­kim­mäi­nen puo­lis­ko ra­das­ta me­nee sel­ke­äs­ti enem­män met­sän puo­lel­la.

– Ne ovat sy­vem­mäl­lä met­säs­sä. Siel­tä löy­tyi myös hie­no kal­li­oa­lue, jos­sa ei ol­lut muu­ta ak­ti­vi­teet­tia, ja siel­lä pe­la­taan muu­ta­mia väy­liä myös.

Koi­vu ker­too, et­tä ra­dan suun­nit­te­lu­työs­sä ote­taan huo­mi­oon tur­va­vä­li mui­hin alu­een käyt­tä­jiin, esi­mer­kik­si lenk­kei­li­jöi­hin. Hän sa­noo, et­tei Kirk­ko­kal­li­on pu­ru­ra­dal­la lenk­kei­le­väl­lä ole vaa­raa saa­da kie­kos­ta.

– Em­me ha­lua on­net­to­muuk­sia, ja on myös pe­laa­jil­le ki­vem­paa, et­tei tar­vit­se koko ajan ol­la tar­kis­ta­mas­sa, et­tä on­ko­han siel­tä nyt tu­los­sa ke­tään. Ris­kit mi­ni­moi­daan ai­na, kos­ka kyl­lä se kiek­ko voi teh­dä jon­kin­lais­ta haa­ve­ria, jos se sat­tuu osu­maan, Koi­vu sa­noo.

Tur­va­vä­lit lenk­kei­li­jöi­hin ar­vi­oi­daan suun­nit­te­lu­työs­sä ai­na ta­paus­koh­tai­ses­ti. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä ra­dan suun­nit­te­li­ja käy pai­kan pääl­lä tu­tus­tu­mas­sa alu­ee­seen.

– Se riip­puu sii­tä­kin, pal­jon­ko on esi­mer­kik­si puus­toa. Jos on pu­ru­ra­dan ja väy­län vä­lis­sä on ti­heä pa­juk­ko tai sel­keä val­li, väli voi ol­la ai­ka ka­pe­a­kin. Sii­hen ei ole mi­tään met­ri­mää­ri­tel­mää, Koi­vu sa­noo.

Pokela ja Salo heittivät testiheitot paikalla, johon tulevat esteettömät korit.

Hy­vän pe­li­ta­van mu­kai­ses­ti heit­tä­jä väis­tää ai­na ja on vas­tuus­sa kie­kos­taan. Sii­tä tu­lee muis­tu­tus myös opas­tei­siin. Koi­vun mu­kaan eti­ket­ti on var­sin­kin Suo­mes­sa ai­ka hy­vin ym­mär­ret­ty. Läh­tö­koh­tai­ses­ti lenk­kei­li­jöi­den ei siis tar­vit­se kiek­ko­ja väis­tel­lä.

– Se on kyl­lä men­nyt heit­tä­jil­le ai­ka hy­vin pe­ril­le. Toki laji on ol­lut jo ai­ka pit­kään tääl­lä, ja ra­to­ja­kin on tosi pal­jon.

Kirk­ko­kal­li­ol­la otet­tiin läh­tö­koh­dak­si, et­tei pu­ru­ra­taa yli­te­tä heit­tä­mäl­lä. Hol­men­kol­le­nin pääl­lä si­jait­se­val­la väy­läl­lä on teh­ty kui­ten­kin yk­si komp­ro­mis­si.

– Väy­län läh­tö­paik­ka on juu­ri pu­ru­ra­dan reu­nas­sa. Täl­lai­sis­sa koh­dis­sa on ai­na nä­ky­vyys sen ver­ran pit­käl­le, et­tä sii­nä eh­tii re­a­goi­da ja ol­la heit­tä­mät­tä vaik­ka joku tu­li­si lu­jaa fil­la­ril­la­kin. Väy­lä­o­pas­tee­seen lai­te­taan li­sä­huo­mio, jos­sa voi lu­kea esi­mer­kik­si: ”Pu­ru­ra­dan yli­tys, odo­ta heit­to­vuo­ro­a­si, kun­nes pu­ru­ra­dal­la ei ole mui­ta käyt­tä­jiä.”

Ylei­nen aloit­te­li­jan te­ke­mä vir­he on va­li­ta lii­an haas­ta­va kiek­ko. Koi­vu vink­kaa, et­tä la­jis­sa kan­nat­taa läh­teä liik­keel­le kie­kol­la, joka ei vaa­di pal­joa läh­tö­no­peut­ta len­tääk­seen ha­lut­tuun suun­taan.

– Ei kan­na­ta va­li­ta sel­lais­ta, mil­lä maa­il­man­mes­ta­ri heit­tää täl­lä het­kel­lä, sil­lä se ei so­vel­lu aloit­te­li­jal­le. Ym­mär­rän, et­tä kos­ka par­haat pe­laa­jat nä­ky­vät me­di­as­sa, on help­po tart­tua tuot­tee­seen, jos sii­nä on hei­dän ni­men­sä. On­nek­si ny­ky­ään on tar­jol­la pal­jon tie­toa kiek­ko­jen omi­nai­suuk­sis­ta, Koi­vu opas­taa.