Maa­rit Kaut­to

30. lo­ka­kuu­ta avau­tu­van Minä olen! -va­lo­ku­va­näyt­te­lyn jo­kai­seen ku­vaan si­säl­tyy elä­män­ma­kui­nen ta­ri­na kaik­ki­ne kol­hui­neen ja osu­mi­neen.

Sa­ta­kun­nan Sy­dän­pii­rin kol­mi­vuo­ti­sen Minä olen! -hy­vin­voin­tia kult­tuu­rin kei­noin -hank­keen koh­de­ryh­mä­nä ovat noin 30–55-vuo­ti­aat työt­tö­mät hen­ki­löt Sa­ta­kun­nas­sa.

Työt­tö­myy­del­lä on usein kau­as­kan­toi­sia seu­rauk­sia, pait­si toi­meen­tu­lon, myös hei­ken­ty­neen ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin osal­ta. STEA:n ra­hoit­ta­man hank­keen tar­koi­tuk­se­na on li­sä­tä osal­li­suut­ta, hy­vin­voin­tia sekä muut­taa asen­tei­ta myön­tei­sem­mik­si työt­tö­myyt­tä koh­taan.

– Minä olen! -ryh­miä on ko­koon­tu­nut Ko­ke­mä­el­lä, Po­ris­sa, Ul­vi­las­sa, Har­ja­val­las­sa ja Nak­ki­las­sa. Ul­vi­lan ryh­mä päät­tyi ke­vääl­lä, mut­ta he ovat kui­ten­kin mu­ka­na näyt­te­lyn ku­vis­sa. Mu­ka­na ovat myös Po­rin ja Nak­ki­lan ryh­mien osal­lis­tu­jat pro­jek­ti­suun­nit­te­li­ja Kir­si Jär­vi­nen ker­too.

Ryh­mät ovat ko­koon­tu­neet ker­ran vii­kos­sa nel­jä tun­tia ker­ral­laan. Ta­paa­mi­siin on si­säl­ty­nyt eri­lai­sia kult­tuu­ri­muo­to­ja ja -pa­jo­ja, ku­ten maa­laus­ta, sa­vi­töi­tä, mu­siik­kia, tai­tee­seen tu­tus­tu­mis­ta, ret­kiä sekä yh­des­sä­o­loa ja ver­tais­tu­kea.

– Vii­me vuo­den lo­pul­la sain ide­an va­lo­ku­vausp­ro­jek­tis­ta. Aluk­si se he­rät­ti epä­röin­tiä ja vas­ta­han­kai­suut­ta­kin, sil­lä mo­ni­kaan ei oi­kein ha­lun­nut ka­me­ran eteen. Pro­ses­sin ede­tes­sä kaik­ki kui­ten­kin in­nos­tui­vat ja us­kal­si­vat lo­pul­ta upe­as­ti heit­täy­tyä oman mu­ka­vuu­sa­lu­een­sa ul­ko­puo­lel­le.

– Jo­kai­nen ku­vat­ta­va loi omal­le te­ok­sel­leen ta­ri­nan sekä ni­me­si sen. Saim­me suun­ni­tel­la ja miet­tiä, mil­lai­si­na ha­lu­am­me ku­vis­sa esiin­tyä ja mitä ha­lu­am­me niil­lä ker­toa.

– Pro­jek­ti oli val­ta­van voi­maan­nut­ta­va. Suun­nit­te­lu, ku­vaus­pai­kan va­lin­ta, ku­vauk­siin lait­tau­tu­mi­nen ja it­se ku­vaus­ti­lan­ne loi­vat ko­ke­muk­sia, jot­ka oli­vat meil­le kai­kil­le ai­nut­laa­tui­sia.

– Osal­lis­tu­mi­nen va­lo­ku­vausp­ro­jek­tiin on pa­ran­ta­nut mie­li­a­laa ja li­sän­nyt muun mu­as­sa it­se­tun­toa, ke­ho­po­si­tii­vi­suut­ta ja osal­li­suu­den tun­net­ta, Kir­si Jär­vi­nen miet­tii.

Va­lo­ku­vaa­ja Nel­ly Ruo­jär­vi on eri­kois­tu­nut per­he- ja lap­si­ku­viin. Tämä va­lo­ku­vausp­ro­jek­ti tar­jo­si myös hä­nel­le eri­lai­sen ja mie­len­kiin­toi­sen työ­ru­pe­a­man.

– En­sin tu­tus­tuin va­lo­ku­vat­ta­viin ja yh­des­sä kä­vim­me läpi suun­ni­tel­mia ja mie­tim­me ku­vaus­paik­ko­ja. Ku­vat otet­tiin maa­lis-ke­sä­kuun ai­ka­na. Omal­ta osal­ta­ni py­rin luo­maan jän­nit­tä­vään ku­vaus­ti­lan­tee­seen ren­non ja luot­ta­vai­sen il­ma­pii­rin.

– Pro­jek­ti oli to­del­la in­nos­ta­va ja an­toi mi­nul­le­kin uu­sia nä­kö­kul­mia ja ide­oi­ta työ­hön, Nel­ly Ruo­jär­vi to­te­aa.

Va­lo­ku­via on kaik­ki­aan nel­jä­tois­ta. Ku­vaus­paik­ko­ja oli­vat Va­lo­ku­vaus Nel­lyn stu­dio, La­vi­an lin­ja-au­to­mu­seo, he­vos­tal­li Priha Söör­mar­kus­sa, Po­rin Kar­hu­luo­to, Iso­san­nan van­ha, au­tio saha, Vuo­jo­en kar­ta­no, Ra­kas­ta­jat-te­at­te­ri, van­ha rau­ta­tie­sil­ta Iso­jo­en­ran­nal­la sekä erään yk­si­tyis­ko­din piha.

Kir­si Jär­vi­nen oli it­se­kin ku­vat­ta­va­na. Hä­nel­lä on oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta pit­kä­ai­kais­työt­tö­myy­des­tä.

– Ha­lu­an tuo­da esiin, et­tä työt­tö­mät ei­vät ole har­maa­ta, lais­kaa mas­saa, vaan heil­lä on unel­mia ja he ovat ar­vok­kai­ta omi­na it­se­nään. Jo­kai­nen ih­mi­nen an­sait­see kun­ni­oi­tuk­sen ja mah­dol­li­suu­den tul­la näh­dyk­si ja kuul­luk­si.

Kir­sin kuva otet­tiin La­vi­an lin­ja-au­to­mu­se­ol­la, van­han ja lom­moi­sen bus­sin vie­rel­lä.

– Ku­va­ni nimi on Elä­män kol­hi­mat. Elä­mä on kuin mat­ka, jon­ka ai­ka­na saam­me osu­mia – kol­hu­ja ja ruos­tet­ta, ku­ten ku­van lin­ja-au­to­kin, mut­ta niis­tä vain vah­vis­tu­nei­na jat­kam­me mat­kaa, olem­me kau­nii­ta ja omia per­soo­ni­am­me.

Kult­tuu­ril­la ja tai­teel­la on tut­ki­tus­ti vah­va yh­teys fyy­si­sen, psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä. Ne an­ta­vat voi­ma­va­ro­ja ar­jes­sa jak­sa­mi­seen sekä li­sää­vät it­seil­mai­sun kei­no­ja.

– Hy­väk­si ko­et­tu ja ha­vait­tu han­ke on va­kuut­ta­nut mei­dät sii­tä, et­tä tä­män­kal­tais­ta toi­min­taa oli­si hyvä ol­la saa­ta­vil­la myös hank­keen päät­ty­mi­sen jäl­keen. On­kin syy­tä py­säh­tyä poh­ti­maan, mi­ten toi­min­taa saa­tai­siin juur­ru­tet­tua py­sy­väk­si si­säl­lök­si työt­tö­mien hen­ki­löi­den osal­li­suu­den ja hy­vin­voin­nin li­sää­mi­ses­sä.

– Hank­keen lop­pu­puo­lel­la to­teu­tam­me vie­lä opas­kir­jan oh­jaa­jil­le ide­ois­ta ja sii­tä, mi­ten kult­tuu­rin kei­no­ja voi hyö­dyn­tää eri­lai­sis­sa työt­tö­mien ryh­mis­sä, esi­mer­kik­si kun­tout­ta­vas­sa työ­toi­min­nas­sa.

– Luom­me myös koh­de­ryh­män käyt­töön teh­tä­vä­kor­tit vii­koit­tain käy­tet­tä­väk­si. Niil­lä on tar­koi­tus li­sä­tä työt­tö­män hen­ki­lön ar­jen hal­lin­taa, omia voi­ma­va­ro­ja ja it­seil­mai­sua. Tä­hän on tar­koi­tus pal­ka­ta ku­vit­ta­jak­si ul­vi­la­lai­nen Minä olen! –ryh­mä­läi­nen, mikä tuo kor­teil­le li­sä­ar­voa sekä työl­lis­tää hen­ki­lön pro­jek­ti­luon­tei­ses­ti, Kir­si Jär­vi­nen ker­too.

Va­lo­ku­va­näyt­te­ly Ul­vi­lan kir­jas­ton Gal­le­ria Kui? 30.10.–17.11.