Eli­na Pel­to­maa

Po­mark­ku

Kou­lu­jen päät­ty­mi­nen ei kai­kil­le nuo­ril­le tar­koi­ta pit­kiä aa­mu-unia ja lö­höi­lyä ko­ti­soh­val­la. Po­mar­kun kun­nan ke­sä­ker­hot start­taa­vat vä­lit­tö­mäs­ti ke­sä­kui­se­na maa­nan­tai­aa­mu­na, ja nuo­ret ke­sä­työn­te­ki­jät pää­se­vät töi­hin ai­kuis­ten oh­jaa­jien rin­nal­le. Hel­li Päi­vi­ä­lä (16) on jo tois­ta ke­sää “viih­dyt­tä­mäs­sä ja vah­ti­mas­sa” lap­sia mut­ta Luu­kas Ali­ta­lol­le (17) ker­ta on en­sim­mäi­nen.

–  It­se asi­as­sa tämä on mi­nul­le ihan eka ke­sä­työ iki­nä. Olen ai­na ol­lut vä­hän lii­an myö­hään liik­keel­lä töi­den­haun suh­teen. Nyt tun­tuu kyl­lä tosi mu­ka­val­ta, et­tä on saa­nut töi­tä ei­kä mene koko kesä ma­koil­les­sa, tuu­maa Ali­ta­lo.

Päi­vi­ä­läl­lä on ol­lut töi­se­väm­pää:

– Olen ol­lut Po­mar­kun Py­ryl­lä töis­sä ki­os­kis­sa. Sa­les­sa­kin olen ol­lut. Ja is­käl­lä on ol­lut tar­jo­ta mo­nen­lai­sia or­jan­hom­mia ai­kai­sem­min ja täl­le­kin ke­säl­le, hän sa­noo ja nau­raa.

Kak­si­viik­koi­nen ke­sä­ker­ho-pes­ti jat­kuu Päi­vi­ä­län osal­ta vie­lä vii­kon ver­ran niin, et­tä hän on mu­ka­na las­ten ui­ma­kou­lus­sa vah­ti­mas­sa ui­ma­rei­ta ja hei­dän mat­ko­jaan Kan­kaan­pää­hän.

Ke­sä­ker­hoon nuo­ret tu­le­vat aa­mui­sin vä­hän en­nen lap­sia suun­nit­te­le­maan ai­kuis­ten kans­sa päi­vän oh­jel­maa ja ak­ti­vi­teet­te­ja. Las­ten läh­det­tyä il­ta­päi­väl­lä ko­tei­hin­sa he myös kat­so­vat pai­kat kun­toon ja tar­vit­ta­es­sa miet­ti­vät seu­raa­van päi­vän kul­kua.

– Meil­lä on päi­vän aluk­si ja lo­puk­si sem­moi­sia yh­tei­siä leik­ke­jä ja teh­tä­viä, joi­hin kaik­ki lap­set osal­lis­tu­vat. Muu­ten ol­laan tääl­lä ja lei­ki­tään las­ten kans­sa, kat­so­taan et­tei ku­kaan jää yk­sin tai jou­du rii­toi­hin, Päi­vi­ä­lä se­lit­tää.

– Tuol­la met­säs­sä saat­taa var­sin­kin tul­la re­vii­ri­kiis­to­ja eri ma­ja­po­ru­koi­den kes­ken, hän sa­noo.

Nuo­ret ker­to­vat, et­tä puo­lil­ta­päi­vin men­nään yh­des­sä kou­lun ruo­ka­laan syö­mään ja myö­hem­min on vie­lä eväs­het­ki. Pää­a­si­as­sa ol­laan ul­ko­na mut­ta huo­nol­la sääl­lä voi­daan siir­tyä si­säl­le eli il­ta­päi­vä­ker­hon ti­loi­hin.

– Pe­lai­lu las­ten kans­sa on tääl­lä var­maan mu­ka­vin­ta. On­han tämä nyt eh­dot­to­mas­ti pa­rem­paa kuin ol­la vain ko­to­na, to­te­aa Ali­ta­lo.

– Joo, on mu­ka­va tou­hu­ta las­ten kans­sa. Tämä on lep­poi­saa - ei tun­nu oi­ke­as­taan edes työl­tä!, jat­kaa Päi­vi­ä­lä.

Kun nämä työt päät­ty­vät, mo­lem­mil­la on suun­ni­tel­mia ke­sän va­ral­le: - Yleen­sä olen ke­säi­sin ai­ka pal­jon ka­las­ta­mas­sa ja ui­mas­sa ka­ve­rei­den kans­sa. Koi­raa­kin pi­tää ul­koi­lut­taa. Ja vä­hän haus­kas­ti meil­lä on sa­mal­le päi­väl­le tie­dos­sa mon­ta juh­laa, kun enol­la­ni on häät ja lap­sen ris­ti­äi­set sekä muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä on rip­pi­juh­lat, ker­too Luu­kas Ali­ta­lo. - Mi­nul­la on ke­säl­lä ai­na noi­ta pe­sis­pe­le­jä. Ke­sään kuu­luu myös ui­mi­nen ja oles­ke­lu ka­ve­rei­den sekä su­ku­lais­ten kans­sa. On­pa tuo­ta per­he­pii­ris­sä vä­läy­tel­ty vä­hän jo­tain äk­ki­läh­tö­ä­kin, vaik­ka­pa Eu­roop­paa kier­tä­mään, Hel­li Päi­vi­ä­lä pal­jas­taa.

Nuo­ret poh­ti­vat, et­tä ke­sä­työ on ai­na hie­no jut­tu ja saat­taa tu­le­vai­suu­des­sa ol­la eduk­si, vaik­kei oma ala esi­mer­kik­si las­ten pa­ris­ta löy­tyi­si­kään. Päi­vi­ä­lä jat­kaa sit­ten jos­kus syk­syl­lä lu­kio-opin­to­jaan ja Ali­ta­lo kone- ja tuo­tan­to­tek­nii­kan opis­ke­lua.

”Kym­me­nen tik­kua lau­dal­la on pa­ras­ta”

Vins­ki Pel­to­maa (7) on tois­ta ke­sää ker­ho­lai­se­na ja viih­tyy hy­vin.

– Pa­ras­ta on leik­kiä kym­me­nen tik­kua lau­dal­la -ni­mis­tä pe­liä. Sii­nä mu­ka­vaa on, kun saa pon­kaut­taa pe­li­lau­taa ja juos­ta, ja sii­nä on vä­hän jän­ni­tys­tä­kin sit­ten. Var­sin­kin se tun­tuu ki­val­ta, kun joku tu­lee pe­las­ta­maan. Ker­ran olin it­se Hel­lin vie­res­sä ihan vaan is­tu­mas­sa ei­kä et­si­jä hok­san­nut, et­tä olen pe­lis­sä mu­ka­na. Sii­tä pää­sin pe­las­ta­maan ihan hel­pos­ti.

– Vä­hän är­syt­tä­vää ke­sä­ker­hos­sa on se, kun on vai­val­la teh­ty maja ja joku muu tu­lee lu­paa ky­sy­mät­tä än­kee­mään. On­nek­si sit­ten nuo isot ja ai­kui­set tu­le­vat aut­ta­maan, Vins­ki ker­toi­lee.

Sa­de­päi­vät ei­vät myös­kään ole pa­ras­ta mut­ta toi­saal­ta si­säl­lä on eri pe­le­jä kuin ul­ko­na. Hä­nel­lä on myös toi­vei­ta:

– Olis kiva men­nä ret­kel­le. Ja jos­kus voi­tais men­nä syö­mään eväät tuon­ne met­sään.