Vaaleanpunainen kupla ja sen onnellinen omistaja pääsevät taas liikenteeseen
Annina Lönnberg oli vasta 12-vuotias, kun häneen iski kova halu oppia ajamaan autoa. Vuosi oli 1987. Kotona vanhemmilla oli isokokoisia autoja, joten tytär halusi itselleen kuplavolkkarin.
Pauliina Vilpakka
Annina Lönnberg oli vielä nuori, kun hän osti omilla rahoillaan elämänsä ensimmäisen auton: maakuntalehden myyntipalstalta löytyneen tummanviherätävän kuplavolkkarin. Nuoren autonaisen suurin aarre kuljetettiin kotiin peräkärryillä. Pian Lönnberg jo ajeli edestakaisin Noormarkun Lahdenmaalla sijainneen kodin isossa pihassa.
– Isä otti autonavaimet käteensä ja sanoi: Jos kerrankin lähdet tästä pihasta, nämä on minun taskussani siihen asti, että täytät kahdeksantoista. Enkä lähtenyt, Lönnberg kertoo.
Lapsuutensa Noormarkun Lönnberg muistaa lintukotona, jossa kaikki tunsivat toisensa. Lapsia oli paljon ja monen kanssa kasvettiin rinnakkain päiväkerhoikäisistä lukiolaisiksi asti. Tekemistä ja harrastuksia oli paljon. Lönnberg opiskeli ensin Kankaan koulussa ja myöhemmin Finpyyssä. Lukion hän kävi Porissa, jonne täysi-ikäistyttyään ajeli omalla autollaan. Tuolloin kupla sai vaaleanpunaisen maalipinnan. Noormarkussa oli tuohon aikaan hänen autonsa lisäksi neljä eriväristä kuplavolkkaria: sininen, keltainen, vihreä ja punertava. Värikkäänä rivistönä ne ajelivat peräkanaa ympäri kyliä.
Vaaleanpunainen kupla ehti lopulta olla liikenteessä vain vuoden verran, sillä Lönnberg sai YO-lahjaksi uuden auton. Kuplavolkkari jäi talliin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, muutamaa kesäajelua lukuunottamatta. Keväällä 50 vuotta täyttänyt Annina, sai elokuussa juhlituissa 50-vuotisjuhlissaan kuitenkin kokea yllätyksen. Hänen läheisimmät ystävänsä perheineen sekä Lönnbergin kaksi poikaa olivat käärineet hihansa, hioneet, maalanneet, rassanneet ja kunnostaneet vanhan kuplan käytännössä ajokelpoiseksi! Takaikkunalle oli ilmestynyt jopa omin käsin tehty puinen hattuhylly. Läheiset olivat urakoineet salaa auton parissa miltei vuoden verran.
– Ihan uskomatonta, että he näkivät noin kovan vaivan, Lönnberg ihastelee liikuttuneena.
Tempauksen laittoi alulle FIWA ry, eli Finnish Independent Women Association, johon myös Lönnberg kuuluu. Kuusi kankaanpääläisnaista ovat perustaneet yhdistyksen, jonka kautta he tekevät paljon talkoo- ja vapaaehtoistöitä. Suurin osa porukasta on aikoinaan tavannut toisensa kaukalon laidalla lasten harrastaessa jääkiekkoa. Vuosien varrella heistä on tullut keskenään sydänystäviä, jotka ovat aina valmiita auttamaan toisiaan.
– Joskus kuulee, ettei aikuisena voi saada hyviä ystäviä. Todellakin voi, Lönnberg toteaa.
Hän harmittelee sitä, että nykyään monet vanhemmat pelkäävät talkootyötä, joka liittyy lasten harrastamiseen. Kun Lönnberg asettui perheineen uudelle paikkakunnalle Kankaanpäähän, nimenomaan seuratyö oli se, mikä toi hänen elämäänsä joukon ihania uusia ystäviä. FIWA:n toiminnan lisäksi Lönnberg kuuluu Niinisalon Sotilaskotiyhdistykseen. Hän on myös Noormarkun Yrittäjien sihteeri, ja aktiivisesti järjestämässä yli 40-vuotiaita Noormarkun markkinoita, kuten äitinsä aikoinaan. Noormarkussa Lönnberg muistetaan myös Uutisluotsi-lehden päätoimittajana vuosilta 2018-2025. Vaikka Lönnberg asuu nykyään Kankaanpäässä, hän on edelleen sisimmässään ilman muuta noormarkkulainen.
Pian iloisen värinen kupla pääsee taas liikenteeseen, ehkäpä jopa markkinoille. Kovin kovaa sillä ei hurjastella: maksimissaan kahdeksaakymppiä, jos aurinko paistaa takaapäin.
Lönnberg kokee, että aivan kuin vanha kuplavolkkari, hänkin on saanut 50-vuotiaana uuden tilaisuuden. Vastikään Lönnberg alkoi opiskella uutta alaa, perusti oman viestintäalan toiminimen, ja uusi rakkauskin löytyi elämään tänä keväänä.