”Tällaisia taitoja ei netistä opita”
Kotiseututalo Kaharin riukuaitakurssilla pidettiin yllä perinnetaitoja ja pihapiiriin valmistui talkoovoimin 35 metriä uutta aitaa.
Petra Söder
Noormarkku
Aurinko lämmittää jo kivasti toukokuisena lauantaina Noormarkussa ja ilmassa leijuu vastakuoritun kuusen tuoksu. Kotiseututalo Kaharin pihassa häärii kymmenpäinen joukko perinnetaitojen äärellä.
– Koitamme pitää perinnetaitoja yllä ja opettaa kaikkia kiinnostuneita tekemään käsillään, kertoo tapahtuman järjestäjä Jarmo Alitalo.
Kotiseututalo Kaharin vanha riukuaita oli uusimisen tarpeessa, joten Alitalolle ja kurssin vetäjälle Timo Väisäselle syttyi idea kurssin järjestämisestä.
– Saamme samalla opetettua kurssilaisille perinnetaitoja, kun teemme talkoilla uutta aitaa pihapiiriin, Alitalo hymyilee.
Kurssille osallistui kuusi innokasta aidan rakentajaa, jotka kaikki osallistuivat sillä näkökulmalla, että aikovat rakentaa myös omalle pihalleen tai mökilleen perinneaitaa.
– Tämä on ainoa ulkoaluemuseo Porissa, joten koitamme pitää toimintaa mahdollisimman paljon yllä erilaisilla tapahtumilla, Alitalo kertoo.
Kurssin vetäjiksi olivat tulleet perinnetaitojen harrastajat Juuso Parvela sekä Timo Väisänen, joka on aikoinaan saanut perinnerakentamisen opit Korteniemen perinnetilalla.
– Nämä ovat sellaisia katoavia taitoja, jos näitä ei pidetä yllä. Perinnetaidot ovat äärimmäisen tärkeitä, eikä näitä voi oppia netistä, Väisänen toteaa.
Kurssilla osallistujat pääsivät tositoimiin ja näkemään aidan valmistamisen eri vaiheet. Ensiksi seipäät ja riu’ut kuorittiin, jonka jälkeen seipäiden maahan menevät päät poltettiin. Reilun sormen paksuisista tiheässä kasvaneista kuusista halkaistiin vitsakset, joilla aita sidotaan.
– Vitsakset kannattaa kerätä juuri ennen aidan tekoa, jotta ne olisivat mahdollisimman tuoreita. Jos niitä ei pääse heti käyttämään, voi niitä säilyttää esimerkiksi veteen upotettuna, Parvela neuvoo.
Tällä kertaa aidan rakennusmateriaaliksi oli valikoitunut kuusi, mutta myös muut havupuut sopivat loistavasti aidan tekoon. Paras materiaali on kataja, mutta sen saatavuus on tällä hetkellä heikkoa.
– Paras kestävyys aidalle saadaan, kun puut kaadetaan talvella, kun ne ovat vielä lepotilassa, opastaa Väisänen.
Puut tapahtumaan oli saatu lahjoituksena Ahlströmiltä, joka on näin mukana tukemassa kotiseutuyhdistyksen toimintaa.
– Jos itse mielii rakentamaan riukuaitaa, voi puita aidan rakentamiselle kysyä paikallisilta metsänomistajilta. Usein harvennuksen yhteydessä ylimääräistä puuainesta annetaan mielellään eteenpäin, Väisänen kertoo.
Kurssille osallistunut Eemil Hakanpää sitoo vitsaksella riukuja kiinni.
Riukuaidan tekeminen on täysin käsityötä. Jokainen puu asetellaan ja sidotaan käsivoimin aisaparien väliin. Riukuaita on hieno vastakohta nykyajan rakentamiselle. Ruuveja ja nauloja ei tässä aidassa käytetä. Materiaalit ovat kaikki luonnontuotteita ja aita saa vanheta luonnollisesti, mutta arvokkaasti.
– Hyvin rakennettu aita pysyy helposti kymmenisen vuotta hyvänä. Pahin vihollinen on laho, mutta siihenkin varaudutaan polttamalla seipäiden maahan menevät päät, Väisänen opastaa.
Porilainen Eemil Hakanpää ajatteli hyödyntää kurssin mahdollisuuden, sillä tällaisia taitoja ei netistä opita. Kaarle Koskela oli tullut Kankaanpäästä ja Tuomas Salonen Nakkilasta saakka opiskelemaan uusia taitoja.
– Tulin tänne mielenkiinnosta ja innostuksesta. Tämä on ollut opettavainen kurssi, kun näkee ja pääsee tekemään itse kaikki työvaiheet, Koskela kehuu kurssipäivää.
– Pohjoisiin mökille olisi tarkoitus tehdä vastaavanlaista aitaa, Salonen kertoo.
Vastaavanlaisia perinnetaidon kursseja olisi tarkoitus jatkossakin järjestää kotiseututalo Kaharilla, jos vain innokkaita osallistujia löytyy.
– Tuossa on vielä pieni pätkä vanhaa riukuaitaa, jonka tilalle olisi tarkoitus rakentaa uutta. Meillä on täällä 11 erilaista rakennusta, joille on kunnostustarvetta, kuten malka- ja lomalautakaton tekeminen, Alitalo kertoo.
Kurssin aikana Kaharin pihapiiriin valmistui 35 metriä luonnollista ja perinteistä riukuaitaa, joka toivon mukaan kestää sekä luonnon voimat että muut ulkoiset ärsykkeet. Kotiin lähtivät väsyneet, mutta onnelliset kurssilaiset reppu täynnä uusia oppeja.