Maa­rit Kaut­to

Noor­mark­ku

Va­del­ma­juus­to­kak­ku, mu­ta­kak­ku, gu­a­ve, kii­vi, sal­mi­ak­ki, ba­naa­ni, sak­san­päh­ki­nä-vaah­te­ra­sii­rap­pi. Kaik­ki ovat ke­sän jää­te­lö­ma­ku­ja, joi­ta löy­tää K-Mar­ket Noor­mar­kun pi­has­sa si­jait­se­vas­ta Jät­si-jää­te­lö­ki­os­kis­ta. Mie­len­kiin­toi­nen ma­ku­yh­dis­tel­mä on myös No­ki­poi­ka, jos­sa on va­nil­jaa, sal­mi­ak­kia ja tyr­niä. Toki va­li­koi­mis­ta löy­tyy myös pe­rin­tei­siä ma­ku­ja, ku­ten man­sik­kaa, suk­laa­ta ja va­nil­jaa. Las­ten mie­leen ovat po­ron­pa­pa­nat, jot­ka ovat va­nil­ja­jää­te­löön se­koi­tet­tu­ja kro­kant­ti­pal­lo­ja.

Po­ri­lais­ta Kar­hu­lin­nan jää­te­löä myy­vän Jät­si-jää­te­lö­ki­os­kin taus­tal­ta löy­tyy ai­em­min Mo­di­ka-kah­vi­laa Noor­mar­kus­sa pyö­rit­tä­nyt Su­san­na Lai­ne sekä tyt­tä­ret Sa­rah ja Ava. Mo­di­ka piti Su­san­nan kii­rei­se­nä seit­se­män vuot­ta ja ty­töil­le se tar­jo­si var­man ke­sä­työ­pai­kan.

– Kun Mo­di­kaa ei enää ole, Sa­rah ja Ava et­si­vät ko­vas­ti ke­sä­töi­tä, mut­ta ei­vät löy­tä­neet. Sii­tä sit­ten kum­pu­si aja­tus jää­te­lö­ki­os­kis­ta. Minä otin toi­mi­ni­me­ni taas käyt­töön ja hoi­din kaik­ki pe­rus­ta­mi­seen liit­ty­vät asi­at. Nyt ty­töt pyö­rit­tä­vät Jät­siä 4H-yrit­tä­ji­nä. Mo­di­kaa on ko­vas­ti kai­vat­tu, jo­ten ajat­te­lim­me tuo­da noor­mark­ku­lais­ten ke­sään edes täl­lai­sen kah­vit­te­lu­pai­kan, Su­san­na jut­te­lee ja jat­kaa nau­ra­en:

– Noor­mar­kus­sa ei ole ol­lut jäts­ki­ki­os­kia sit­ten mi­nun nuo­ruu­den­päi­vie­ni. Eräs ys­tä­vä­ni muis­ti mi­nun jos­kus haa­veil­leen jää­te­lö­ki­os­kin pi­tä­mi­ses­tä. It­se en kyl­lä tuol­lais­ta muis­ta, mut­ta eh­kä tämä idea jos­tain siel­tä ali­ta­jun­nan syö­ve­reis­tä nou­si esiin.

Jät­sis­tä saa jää­te­lö­töt­te­röi­den li­säk­si kah­via sekä pik­ku­suo­lais­ta ja -ma­ke­aa. Jos­sain vai­hees­sa tar­jol­le on tu­los­sa myös säm­py­löi­tä. Näi­den li­säk­si va­li­koi­mis­sa on ra­pei­ta bel­gi­a­lai­sia voh­ve­lei­ta, joi­ta voi ti­la­ta man­sik­ka­hil­lon ja ker­ma­vaah­don tai jää­te­lö­pal­lon kera.

– Voh­ve­lei­den tai­ki­nas­sa on mei­dän oma tat­sim­me. Tes­ta­sim­me ko­to­na lu­kui­sia val­mii­ta voh­ve­li­tai­ki­na­oh­jei­ta. Vih­doin löy­sim­me yh­den, jota sit­ten vie­lä it­se hiu­kan tuu­na­sim­me. Voh­ve­li­tai­ki­na on mai­do­ton ja muu­toin­kin va­li­koi­mis­tam­me löy­tyy myös lak­too­sit­to­mia, mai­dot­to­mia, glu­tee­nit­to­mia ja ve­gaa­ni­sia tuot­tei­ta.

Jää­te­lö­ki­os­ki­na toi­mii van­ha he­vost­rai­le­ri, jon­ka si­sä­ti­lat on re­mon­toi­nut ja ul­ko­kuo­ren maa­lan­nut Aa­ri­na De­sign/Rii­na Ar­ve­la.

– Kun ky­se­lin Kar­hu­lin­nal­ta jää­te­lö­ki­os­kia vuok­ral­le, heil­le oli juu­ri tar­jot­tu tätä he­vost­rai­le­ria tä­hän tar­koi­tuk­seen. He sel­vit­ti­vät, oli­si­ko trai­le­ris­ta mah­dol­lis­ta ra­ken­taa jäts­ki­ki­os­ki ja oli­han sii­tä, Su­san­na to­te­aa.

Jät­si-ni­meen liit­tyy haus­ka köm­mäh­dys.

– Alun­pe­rin Jät­si oli vain pai­no­vir­he. Teim­me it­se mai­nok­sia, joi­ta ja­oin so­meen. Siel­tä al­koi sit­ten tul­la vies­tiä, et­tä on­ko ki­os­kin nimi to­del­la Jät­si vai pi­täi­si­kö sii­nä lu­kea jäts­ki. Ajat­te­lin, et­tä apua, mi­ten no­loa! Mut­ta sit­ten goog­lai­lin ja sain sel­vil­le, et­tä jät­si tar­koit­taa lat­vi­an­kie­lel­lä jää­tä. Mie­tin, et­tä ei­hän tuo paha nimi ole, se so­pii ai­hee­seen ja ke­sään. Niin­pä Jät­si jäi elä­mään, Su­san­na vir­nis­tää.

Jät­si on avoin­na ai­na­kin kesä- ja hei­nä­kuun ajan kel­lo 11-18.

– Toki olem­me säi­den ar­moil­la eli jos sa­taa vet­tä, ei ki­os­kia kan­na­ta pi­tää au­ki. Toi­vo­taan ke­sään pal­jon au­rin­koi­sia päi­viä.

Jon­kin ver­ran so­mes­sa on kes­kus­tel­tu Jät­sin pai­kas­ta, sil­lä se vie yh­den nel­jäs­tä in­va-park­ki­ruu­dus­ta.

– Pa­ras paik­ka­han ki­os­kil­le oli­si kau­pan pää­o­ven puo­lel­la, mut­ta mei­dän nä­kö­kul­mam­me täs­sä on tur­val­li­suus. Pää­o­ven lä­hel­lä kul­kee koko ajan au­to­ja edes­ta­kai­sin, jo­ten pien­ten las­ten kans­sa jäts­kil­le is­tah­ta­mi­nen oli­si ai­ka ris­ki­al­tis­ta. Sik­si va­lit­sim­me tä­män rau­hal­li­sem­man kul­mauk­sen. Sitä pait­si in­va-paik­ko­ja jää vie­lä va­paak­si kol­me, ei­vät­kä ne­kään kos­kaan kaik­ki ole yh­tä­ai­kaa käy­tös­sä, Su­san­na to­te­aa.

Mo­di­kan jäl­keen vii­me vuo­den lo­pul­la Su­san­na veti hiu­kan hen­keä, mut­ta nyt hä­nel­lä on Jät­sin ohel­la jäl­leen mon­ta rau­taa tu­les­sa.

– Opis­ke­len etä­kou­lu­tuk­se­na myyn­ti­vi­su­a­lis­tik­si. Mi­nul­la on jo si­sus­tus­myy­jän kou­lu­tus, jota nyt täy­den­nän. Li­säk­si olen jat­ka­nut ra­kas­ta har­ras­tus­ta­ni, va­lo­ku­vaus­ta, ja käy­nyt kan­sa­lai­so­pis­tos­sa sii­hen liit­ty­viä kurs­se­ja. Teen myös keik­ka­töi­tä Po­rin kau­pun­gin­kir­jas­ton kah­vi­las­sa ja serk­ku­ni Kier­tä­vä Köök­ki -foodt­ruc­kis­sa sekä har­joi­tan pie­ni­muo­tois­ta pi­to­pal­ve­lua val­mis­ta­en kak­ku­ja ja herk­ku­ja vaik­ka­pa rip­pi­juh­liin tai mui­hin ti­lai­suuk­siin, Su­san­na ker­too.