Sa­nan­va­pau­den mää­ri­tel­mä on mo­nel­le huo­les­tut­ta­van su­mea. Oli­pa kyse Elo­ka­pi­nan kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­des­ta tai per­su-po­lii­tik­ko­jen ra­sis­ti­ses­ta vies­tin­näs­tä, ny­ky­ään sa­nan­va­pau­den no­jal­la saa nä­kö­jään teh­dä mitä vain.

Län­si­mai­nen ih­mi­nen sa­noo ja te­kee mitä ha­lu­aa. Tätä pe­rus­tel­laan ih­mi­soi­keuk­sil­la, jot­ka on­nek­si to­teu­tu­vat hy­vin pit­käl­ti. Usein, kun louk­kaa­va vi­ha­pu­he, ra­sis­mi tai häi­rit­se­vä kom­men­toin­ti tuo­mi­taan tai sitä kri­ti­soi­daan, joku ve­tää esil­le oi­keus­kor­tin. Vi­ha­pu­heen kiel­tä­mi­nen tul­ki­taan sa­nan­va­pau­den ra­joit­ta­mi­se­na. Oi­keuk­siin liit­tyy kui­ten­kin ai­na tiet­ty vas­tuu, joka ei va­li­tet­ta­vas­ti ole ko­vin tren­di­käs pu­hee­nai­he. Sa­nan­va­paus ei tar­koi­ta, et­tä saa sa­noa mitä ta­han­sa, kai­kis­sa ti­lan­teis­sa ja ke­nel­le vain. Vaik­ka moni tie­tää kun­ni­an­louk­kauk­sen mää­ri­tel­män, jos­tain syys­tä ni­me­no­maan sa­nan­va­pau­den puo­lus­ta­mi­nen saa ih­mi­set hul­luik­si.

Suu­ri ky­sy­mys on, mitä sa­nan­va­pau­den no­jal­la saa tai ei saa teh­dä. Esi­mer­kik­si vii­me ai­koi­na pal­jon pu­hut­ta­nut Elo­ka­pi­na edus­taa tois­ten mie­les­tä sa­nan­va­paut­ta, tois­ten mie­les­tä se on lai­ton pro­vo­kaa­tio. Elo­ka­pi­nan toi­min­ta­kei­nois­ta kuu­lui­sin on kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muus, eri­tyi­ses­ti au­to­tiel­lä is­tu­mi­sen muo­dos­sa. Ak­ti­vis­tit ve­to­a­vat usein il­mai­su- ja sa­nan­va­pau­teen. Heil­lä on oi­keus osoit­taa miel­tä, mikä pi­tää paik­kaan­sa. Heil­lä ei kui­ten­kaan ole oi­keut­ta tuk­kia lii­ken­net­tä ja vaa­ran­taa it­sen­sä ja mui­den kan­sa­lais­ten tur­val­li­suut­ta aat­teen­sa no­jal­la. Jos­kus kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muus on oi­keu­tet­tua, kun sen ta­ka­na on hy­vät ai­keet. Il­mas­ton­muu­tos on toki suu­ri glo­baa­li on­gel­ma, joka kos­kee kaik­kia suo­ma­lai­sia. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan ole sa­maa miel­tä asi­as­ta. Jos taas esi­mer­kik­si per­sut jär­jes­täi­si­vät vas­taa­van mie­le­no­soi­tuk­sen, tuk­ki­si­vat tien ja ot­tai­si­vat huo­lel­la kan­taa esi­mer­kik­si maa­han­muut­toon, hom­mas­ta tu­li­si to­den­nä­köi­ses­ti oi­keus­jut­tu.

En­tä jos mie­li­pi­de it­ses­sään louk­kaa tois­ta ih­mis­tä? Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oi­keus omaan mie­li­pi­tee­seen, ei­kä aja­tuk­ses­ta voi louk­kaan­tua. Mie­li­pi­teen sa­no­mi­ses­ta vää­räl­lä ta­val­la voi kui­ten­kin louk­kaan­tua. Eri­tyi­sen haas­ta­via ovat oi­keis­to­po­lii­tik­ko­jen nä­ke­myk­set. Juu­ri maa­han­muut­to­ky­sy­mys he­rät­tää ih­mi­sis­sä voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Niin voi­mak­kai­ta, et­tä ne on ai­van pak­ko suol­taa pit­kin so­me­ka­na­via. Tär­kein­tä täl­lai­sis­sa ai­heis­sa on ni­me­no­maan ar­gu­men­toin­ti. Huo­nos­ti pe­rus­tel­lut tai ste­re­o­tyyp­pi­set mie­li­pi­teet voi­vat lou­ka­ta, kun taas ra­ken­ta­va ar­gu­men­toin­ti on täy­sin sal­lit­tua. Po­pu­lis­tis­ten puo­lu­ei­den vies­tin­tä on kui­ten­kaan har­vem­min eri­tyi­sen mal­li­kas­ta. Vai­kut­ta­mi­nen tä­män tyyp­pi­sil­tä ta­hoil­ta pe­rus­tuu ni­me­no­maan asi­oi­den po­la­ri­soin­tiin.

Ih­mi­set kyl­lä tie­tä­vät, mitä ra­ken­ta­va di­a­lo­gi on tai mikä louk­kaa tois­ta. Tämä ei kui­ten­kaan näy mil­lään ta­val­la esi­mer­kik­si so­me­kes­kus­te­luis­sa. Ai­kui­sis­ta­kin tu­lee epä­toi­voi­sia int­tä­jiä, kun omaa nä­ke­mys­tä haas­te­taan. Min­kään­lais­ta it­se­hil­lin­tää tai it­sek­riit­ti­syyt­tä ei ole ha­vait­ta­vis­sa. Eh­kä syy on sii­nä, et­tä ol­laan lii­an ah­das­mie­li­siä po­liit­ti­seen suun­tau­tu­mi­seen kat­so­mat­ta. Oma nä­ke­mys ko­e­taan edel­leen par­haak­si, vaik­ka di­a­lo­gi­tai­dois­ta pu­hu­taan ny­ky­ään laa­jas­ti. Mis­tä ta­han­sa ai­hees­ta voi­daan saa­da so­mes­sa ai­kaan louk­kaa­vaa väit­te­lyä, ja ny­ky­ään suo­ma­lai­set vai­kut­ta­vat ole­van eri­tyi­sen ja­kau­tu­nei­ta mis­sä ta­han­sa ai­hees­sa tai asi­as­sa. Huo­no kes­kus­te­luil­ma­pii­ri vain pa­hen­taa suo­ma­lais­ten ja­kau­tu­nei­suut­ta.

Eh­kä ih­mi­set ovat vain epä­toi­voi­sia. Esi­mer­kik­si il­mas­to­a­si­oi­hin ei puu­tu­ta vie­lä­kään riit­tä­väs­ti, ja kei­not al­ka­vat lop­pua. Kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muus tun­tuu ole­van ai­noa kei­no, jol­la asi­al­le saa­daan huo­mi­o­ta. Toi­saal­ta il­mi­öön liit­tyy myös pro­vo­soi­tu­mi­sen ja en­tis­tä ko­vem­man kri­tii­kin ris­ki. Pie­nel­lä it­se­hil­lin­näl­lä voi­tai­siin täs­sä­kin ti­lan­tees­sa eh­kä sel­vi­tä.

Tuu­li Mä­en­pää