On­ko­han se niin, et­tä elin­vuo­sien kart­tu­es­sa tu­lee mie­tit­tyä ai­em­paa enem­män ns. syn­ty­jä sy­viä? Omal­la koh­dal­la­ni on ai­na­kin käy­nyt näin. Vaik­ka maa­il­mal­la kuo­huu, ovat meil­lä suo­ma­lai­sil­la mo­net pe­ru­sa­si­at ai­ka hy­vin. Sa­no­taan, et­tä elä­mäs­sä par­haat asi­at ovat il­mai­sia. Tuo on tie­ten­kin täy­sin kiin­ni sii­tä, mit­kä asi­at ku­kin miel­tää par­haik­si. Tätä on mi­nul­le syn­ty­jen sy­vien miet­ti­mi­nen. Sa­maan hen­gen­ve­toon pi­tää kui­ten­kin muis­taa, et­tä kai­kil­la asi­at ei­vät ole yh­tä hy­vin, vaik­ka kuin­ka miet­ti­si.