Tänä ke­sä­nä – ja oi­ke­as­taan heti ke­vääs­tä jäi­den läh­dös­tä al­ka­en – mei­dän ta­lou­des­sam­me on pu­hut­tu pää­a­si­as­sa yh­des­tä asi­as­ta: ka­las­tuk­ses­ta. Har­ras­tus­ta on toki per­hees­säm­me esiin­ty­nyt ai­kai­sem­min­kin, mut­ta tänä vuon­na in­to on mo­nin­ker­tais­tu­nut. Ka­laan on pi­tä­nyt pääs­tä mil­tei joka iki­nen il­ta. On­nek­si meil­lä Ul­vi­las­sa riit­tää jär­viä ki­ven­hei­ton etäi­syy­del­lä toi­sis­taan, jo­ten ly­hy­em­pi­kin il­ta­reis­su on­nis­tuu suh­teel­li­sen hel­pos­ti.