Vii­me sun­nun­tai­na oli Uk­rai­nan it­se­näi­syys­päi­vä. Suo­mes­sa asuu kym­me­niä tu­han­sia uk­rai­na­lai­sia. Hei­tä asuu kym­me­nit­täin myös Ul­vi­las­sa. Vii­me sun­nun­tai­na vie­tim­me Ul­vi­lan kir­kos­sa Uk­rai­nan it­se­näi­syys­päi­vää pie­ni­muo­toi­ses­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen yh­tey­des­sä ja kirk­ko­tu­val­la ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen. Saim­me naut­tia uk­rai­na­lais­ten esit­tä­mäs­tä mu­sii­kis­ta ja hei­dän lei­po­mas­taan ka­kus­ta. Mi­nul­le suu­rin an­ti päi­väs­tä kui­ten­kin tuli sitä kaut­ta, et­tä päi­vä ja uk­rai­na­lais­ten koh­taa­mi­nen pa­kot­ti mi­nut poh­ti­maan sy­väl­li­sem­min it­se­näi­syy­teen sekä myös ih­mi­syy­teen ylei­sem­min liit­ty­viä asi­oi­ta.