– Olen ai­na haa­veil­lut, et­tä kou­lus­sa­kin voi­tai­siin kas­vat­taa jo­tain alus­ta as­ti, ja sato pää­tyi­si lau­ta­sel­le. Va­li­tet­ta­vas­ti kou­lun ym­pä­ris­tös­sä ei ole paik­kaa, jos­sa kas­vat­taa yh­tään mi­tään. Li­säk­si ko­ti­mai­nen ruo­ka on tie­tys­ti hy­vin lä­hel­lä omaa sy­dän­tä­ni, ja ai­na ko­ti­ta­lous­tun­neil­la pau­haan­kin ko­ti­mai­ses­ta ruu­as­ta. Sekä sii­tä mi­ten ai­kui­se­na­kin omien mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan, tu­li­si va­li­ta ko­ti­mai­nen vaih­to­eh­to, to­te­aa Noor­mar­kun yh­te­näis­kou­lun ko­ti­ta­lou­den leh­to­ri Lau­ra Vuo­ren­pää.