Pau­lii­na Vil­pak­ka

Kun Noor­mar­kus­sa per­heen­sä kans­sa asu­va Ba­bu­carr Cee­say, tut­ta­val­li­sem­min Abu ja hä­nen suo­ma­lai­nen Taru-vai­mon­sa muut­ti­vat Po­rin kes­kus­tas­ta Noor­mark­kuun, elet­tiin vie­lä ko­ro­na-ai­kaa. Kaik­ki so­si­aa­li­nen toi­min­ta, ker­hot ja har­ras­tuk­set oli­vat tau­ol­la. Pik­ku­ky­län rau­hal­li­suu­teen tot­tu­mi­nen ot­ti oman ai­kan­sa. Ko­ro­nas­ta huo­li­mat­ta Abu löy­si pian seu­raa. Hän meni lä­hei­seen puis­toon jal­ka­pal­lon kans­sa, ja sai pian pai­kal­lis­ten las­ten kans­sa pe­lit ai­kai­sek­si. Pe­li­ka­ve­rit oli­vat niin in­nok­kai­ta, et­tä al­koi­vat tul­la ha­ke­maan hän­tä ko­ti­o­vel­ta as­ti. Ko­ro­nak­rii­sin pää­tyt­tyä myös mui­hin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen on käy­nyt hel­pom­min, var­sin­kin, kun Abu pu­huu jo ym­mär­ret­tä­vää suo­mea. Ko­ti­o­pe­tuk­ses­ta huo­leh­tii 5-vuo­ti­as ty­tär Ha­li­ma.

Vii­me vii­kol­la Abu pää­si esit­te­le­mään suo­ma­lais­ta elä­mää Yh­dys­val­lois­ta vie­rai­lul­la ole­val­le vel­jel­leen Omar Cee­sa­yl­le. Cee­sa­yn vel­jek­set ovat ko­toi­sin Af­ri­kan pie­nim­mäs­tä maas­ta: noin kol­men mil­joo­nan ih­mi­sen Gam­bi­as­ta. Maa­ta ym­pä­röi kol­mes­ta suun­nas­ta Se­ne­gal ja yh­des­tä At­lan­tin val­ta­me­ri. Ylei­siä elin­kei­no­ja ovat esi­mer­kik­si ka­las­tus, maa­päh­ki­nän vil­je­ly ja tu­ris­mi. Ke­säi­sin läm­pö­ti­la on noin +30-35 ja tal­vi­sin noin +15 cel­sius­ta. Abu saa­pui Suo­meen vuon­na 2019. Omar puo­les­taan muut­ti Yh­dys­val­toi­hin vuon­na 2015. Kuu­des­ta vel­jek­ses­tä kak­si asuu vie­lä Gam­bi­as­sa, ku­ten per­heen äi­ti­kin.

Suo­mes­sa Abu on työs­ken­nel­lyt pal­ve­lu­ta­los­sa hoi­va-avus­ta­ja­na, ja saa­nut kii­tos­ta hy­myi­le­väs­tä ole­muk­ses­taan ja po­si­tii­vi­suu­des­taan. Se ei si­nän­sä yl­lä­tä, kun mies on ko­toi­sin Gam­bi­as­ta, joka tun­ne­taan lem­pi­ni­mel­lä The Smi­ling Co­ast of Af­ri­ca. Hoi­va-alal­la hän tun­tee ole­van­sa omal­la pai­kal­laan. Vas­ti­kään hän aloit­ti lä­hi­hoi­ta­jan opin­not, ja toi­voo voi­van­sa myö­hem­min jat­kaa kou­lut­tau­tu­mis­ta sai­raan­hoi­ta­jak­si.

”Pikkukirurgi” Halima sai Omar-sedältään tuliaisiksi Operation-pelin. Kuva: Pauliina Vilpakka

Omar puo­les­taan opis­ke­lee lää­ke­tie­det­tä. Opin­to­ja on jäl­jel­lä vie­lä puo­li­tois­ta vuot­ta The Uni­ver­si­ty of Neb­ras­ka Me­di­cal Cen­ter:ssä. Seu­raa­vak­si Omar ha­lu­aa aloit­taa neu­ro­ki­rur­gi­an eri­kois­tu­mi­so­pin­not. Am­ma­tin­va­lin­nan ta­ka­na on vai­kut­ta­va ta­ri­na.

– Vuon­na 2006 isäm­me jou­tui rat­ti­juo­pon yli­a­ja­mak­si, hän ker­too.

On­net­to­muu­den jäl­keen isä ei saa­nut no­pe­as­ti apua, sil­lä Gam­bi­as­sa ei ole toi­mi­vaa am­bu­lans­si­pal­ve­lua. Tuo­hon ai­kaan koko maas­sa ei ol­lut myös­kään ai­nut­ta­kaan neu­ro­ki­rur­gia, ja isä me­neh­tyi sai­raa­las­sa ai­vo­ve­ren­vuo­toon. Ta­pah­tu­mil­la oli vai­ku­tus­ta Oma­rin ha­luun opis­kel­la alaa, ja vai­kut­taa ti­lan­tee­seen ko­ti­maas­sa.

Ter­vey­den­hoi­to köy­häs­sä Gam­bi­as­sa on vel­jes­ten mu­kaan ylei­ses­ti­kin heik­ko­ta­sois­ta. En­nal­ta­eh­käi­se­vää hoi­toa, ku­ten vuo­sit­tai­sia seu­lon­to­ja ja tar­kis­tuk­sia ei ole. Pu­laa on niin tar­vik­keis­ta, lääk­keis­tä kuin am­mat­ti­lai­sis­ta­kin. Neu­ro­ki­rur­ge­ja maas­sa on ny­ky­ään kak­si. Omar on ol­lut mu­ka­na pe­rus­ta­mas­sa jär­jes­töä, jon­ka kaut­ta on saa­tu neu­ro­ki­rur­gi­an am­mat­ti­lai­sia te­ke­mään va­paa­eh­tois­työ­tä Gam­bi­as­sa. Pit­kän täh­täi­men ta­voit­tee­na on vai­kut­taa laa­jem­min­kin maan ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mään, he­rät­tää pai­kal­lis­ten nuor­ten mie­len­kiin­toa neu­ro­ki­rur­gi­aa koh­taan, edis­tää am­bu­lans­si­pal­ve­lua ja niin edel­leen. Aja­tuk­se­na on tu­le­vai­suu­des­sa myös lah­joit­taa maa­han käy­tet­tyä ka­lus­toa, ku­ten esi­mer­kik­si hen­gi­tys­ko­nei­ta.

– Po­ti­lai­ta on kuol­lut, kos­ka leik­kauk­sen jäl­kei­seen käyt­töön ei ol­lut riit­tä­väs­ti hen­gi­tys­ko­nei­ta, Omar ker­too.

Hän pai­not­taa, mi­ten eri­lai­nen ti­lan­ne on Gam­bi­as­sa.

– Suo­mes­sa jos sa­no­taan, et­tä ter­vey­den­huol­los­sa on on­gel­mia, sil­lä tar­koi­te­taan esi­mer­kik­si, et­tä jo­tain pal­ve­lua ei saa heti. Mut­ta Gam­bi­as­sa se tar­koit­taa muun mu­as­sa sitä, et­tei mo­nes­sa­kaan sai­raa­las­sa ole yh­tään hen­gi­tys­ko­net­ta, ja koko maas­sa­kin vain vä­hän. Sik­si toi­voi­sim­me, et­tä ih­mi­set, jot­ka voi­vat lah­joit­taa Gam­bi­al­le edes käy­tet­ty­jä hen­gi­tys­ko­nei­ta, te­ki­si­vät niin. Hei­dän hy­vän­te­ke­väi­syy­ten­sä voi­si es­tää po­ti­lai­den tar­peet­to­mat kuo­le­mat ja kär­si­myk­set leik­kaus­ten jäl­keen.

Cee­sa­yn vel­jek­sil­lä on myös kos­ket­ta­va pit­kän täh­täi­men unel­ma. Hei­dän äi­tin­sä omis­taa per­heen ko­ti­seu­dul­la tyh­jän ton­tin. Sii­hen mie­het ha­lu­ai­si­vat erää­nä päi­vä­nä ra­ken­taa sai­raa­lan. Se ni­met­täi­siin hei­dän isän­sä mu­kaan: San­na Cee­say Me­mo­ri­al Hos­pi­tal.