Sei­som­me uu­den vuo­den kyn­nyk­sel­lä. Mei­tä muis­tu­te­taan, et­tä elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­des­sä. Ta­ka­na on vuo­si iloi­neen ja huo­li­neen. Tu­le­vis­ta päi­vis­tä em­me vie­lä tie­dä. Saam­me kiit­tää Ju­ma­laa men­nees­tä vuo­des­ta ja kai­kes­ta, mitä vuo­si meil­le opet­ti: het­kis­tä, jot­ka toi­vat iloa ja niis­tä­kin vai­keis­ta het­kis­tä, jot­ka mei­tä jol­lain ta­voin kas­vat­ti­vat. Pyy­däm­me uu­del­le vuo­del­le luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä Ju­ma­la kul­kee kans­sam­me myös sil­loin, kun tu­le­vai­suus näyt­tää epä­sel­väl­tä.