Elä­mäs­sä tar­vi­taan us­koa omiin mah­dol­li­suuk­siin. Tar­vit­sem­me us­koa ja luot­ta­mus­ta toi­siin ih­mi­siin. Us­kom­me lä­heis­tem­me ra­kas­ta­van mei­tä. Us­kom­me las­tem­me sel­viy­ty­vän elä­mäs­sään. Luo­tam­me, et­tä lii­ken­tees­sä toi­set­kin nou­dat­ta­vat sa­mo­ja sään­tö­jä. Us­kom­me työ­to­ve­rei­hin, esi­mie­hiin ja yh­tei­seen teh­tä­vääm­me. Vii­me kä­des­sä kaik­ki pe­rus­tuu sii­hen, et­tä us­kom­me mui­den ole­van luot­ta­muk­sem­me ar­voi­sia. Täl­lai­nen us­ko ja luot­ta­mus on it­ses­sään nä­ky­mä­tön­tä, mut­ta se vai­kut­taa kaik­keen. Sa­no­taan, et­tä luot­ta­mus on help­po me­net­tää, mut­ta vai­kea hank­kia ta­kai­sin.