Heti pää­si­äi­sen jäl­keen jä­tin jää­hy­väi­set lä­hei­sen ih­mi­sen ar­kun ää­rel­lä. Hau­ta­jai­sis­sa pap­pi sa­noo ris­tin­merk­kiä hie­kal­la teh­däs­sää­än ”Maas­ta sinä olet tul­lut, maak­si pi­tää si­nun jäl­leen tu­le­man. Va­pah­ta­ja­si Jee­sus Kris­tus, on si­nut vii­mei­se­nä päi­vä­nä he­rät­tä­vä.” Pää­si­äi­se­nä iloit­sim­me kir­kos­sa Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta. Jee­sus voit­ti kuo­le­man. Maan pääl­lä kuo­le­ma on jo­kai­sen ih­mi­sen osa. Ku­kin kuo­lee vuo­rol­laan, mut­ta ajan­koh­taa ei voi en­na­kol­ta tie­tää. "Kuo­le­ma ei ole elä­män pää­te­pis­te – vaan kak­sois­pis­te" on to­den­nut tai­de­maa­la­ri Kuut­ti La­vo­nen, joka on maa­lan­nut Jee­suk­sen ris­tin tien Tyr­vään Py­hän Ola­vin kirk­koon.