”Isä, vä­hen­nä uu­tis­ten kat­so­mis­ta ja nii­den lu­ke­mis­ta. Mi­ten se hyö­dyt­tää ke­tään, et­tä olet jat­ku­vas­ti ah­dis­tu­nut asi­ois­ta, joi­hin et käy­tän­nös­sä voi vai­kut­taa mi­ten­kään?” Täl­lai­sen vii­saan neu­von sain po­jal­ta­ni muu­ta­ma viik­ko sit­ten. Olen koit­ta­nut nou­dat­taa tuo­ta neu­voa. Kun pa­han val­ta kas­vaa ym­pä­ril­lä­ni, koi­tan si­säl­lä­ni vah­vis­taa toi­sen maa­il­man ään­tä. Koen, et­tä to­del­la­kin sil­loin it­se voin pa­rem­min ja sa­mal­la sä­tei­len myös ym­pä­ril­le­ni enem­män hy­vää.