Var­ma tal­ven ja pak­kas­ten lä­hes­ty­mi­sen merk­ki on, et­tä Kos­kin kou­lun Kau­ka­lon­hoi­to-What­sApp ryh­mä he­rää hen­kiin. In­nok­kaim­mat al­ka­vat ky­se­le­mään mis­tä jää­dy­tys vä­li­neet löy­ty­vät ja kos­ka aloi­te­taan. Tämä jo­ka­vuo­ti­nen ti­lan­ne on yk­si par­hais­ta esi­mer­keis­tä, mi­ten asi­at hoi­de­taan yh­des­sä yh­tei­sen hyvä puo­les­ta. It­se olen täs­sä Kos­kin kou­lun kau­ka­lon jää­dy­tys­ryh­mäs­sä lä­hin­nä si­vus­ta­seu­raa­ja­na muu­ta­maa au­raus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tun­nen­kin pis­ton sy­dä­mes­sä­ni ai­na kun pu­he­lin piip­paa myö­hään il­lal­la ja joku ryh­mä­läi­sis­tä il­moit­taa, et­tä ”kä­vin just ruis­kiis ve­det kau­ka­loon”. Toi­nen hyvä esi­merk­ki on, et­tä mei­na­sin jää­dyt­tää, mut­ta ken­täl­lä oli niin hy­vät pe­lit käyn­nis­sä et­ten malt­ta­nut kes­keyt­tää, vaan käyn sit­ten pa­rin tun­nin pääs­tä kat­so­mas­sa jos pe­lit oli­si jo lop­pu­neet.