Ajat­te­lin­pa kir­joit­taa si­nul­le kir­jeen. Vie­tin jäl­leen ker­ran koko pää­si­äi­sen rip­pi­lei­ril­lä. Kyl­lä­hän sinä sen tie­sit­kin, et­tä hiu­kan jän­nit­ti läh­teä. Mu­ka­na oli kui­ten­kin isoh­ko jouk­ko reip­pai­ta nuo­ria. Etu­kä­teen tu­lee ai­na mie­tit­tyä, kuin­ka on­nis­tuu heil­le kai­kil­le te­ke­mään lei­ris­tä ki­van ko­ke­muk­sen. Kii­tos si­nul­le roh­kai­suis­ta­si ja neu­vois­ta­si! Kir­jee­si mi­nul­le ovat ol­leet tosi tär­kei­tä. Luen nii­tä ai­na uu­des­taan ja uu­des­taan, sil­lä ne ei­vät van­he­ne kos­kaan.

Tämä pää­si­äi­nen sai mi­nut miet­te­li­ääk­si. Kuin­ka pit­kän mat­kan sinä teit mi­nun luok­se­ni. Mat­ka tai­vaan kirk­kau­des­ta ih­mi­sek­si tai­si ol­la hy­vin pit­kä. Sinä näit pal­jon vai­vaa, et­tä pää­sit luok­sem­me! Si­tä­kin mie­tin mitä kaik­kea koit ih­mi­se­nä. Al­tis­tuit vi­lus­tu­mi­sil­le, vä­sy­mi­sel­le ja nä­läl­le. Tun­sit iloa sekä su­rua. Sinä elit maan pääl­lä to­del­la­kin ih­mi­sen ko­koi­sen elä­män. Sinä tie­dät mil­tä tun­tuu ol­la ih­mi­nen. Sik­si si­nua on help­po lä­hes­tyä.

Yk­si asia mi­nua lii­kut­taa eni­ten. Se, et­tä va­lit­sit kär­siä ja kuol­la ris­til­lä mi­nun syn­tie­ni täh­den. Sinä kuo­lit, jot­ta mi­nul­la oli­si elä­mä. Sinä nou­sit kuol­leis­ta, jot­ta mi­nul­la oli­si yh­teys si­nuun. Niin tär­keä minä olen si­nul­le, et­tä sinä teit sen kai­ken mi­nun vuok­se­ni.

Kii­tos, Ju­ma­la, si­nus­ta! Sinä olet mi­nul­le tosi tär­keä!

Läm­pi­min ter­vei­sin, lap­se­si!

Ps. Lei­ri on­nis­tui hy­vin! Lei­ri­läi­set oli­vat si­nun luo­mi­a­si ih­mei­tä, mes­ta­ri­piir­rok­sia! Kii­tos heis­tä!

Ee­va-Lii­sa Ris­sa­nen

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja