Vir­von, var­von, tuo­reeks, ter­veeks, tu­le­vaks vuo­deks. Vit­sa sul­le, palk­ka mul­le!

Pian taas poh­dis­kel­laan, et­tä mi­tes se vir­po­mis­lo­ru me­ni­kään, pi­ti­kö men­nä lan­ka­lau­an­tai­na vai pal­mu­sun­nun­tai­na vir­po­maan ja oli­ko se nyt so­ve­li­as­ta pu­keu­tua. Vir­po­mi­seen liit­tyy mo­nia ta­po­ja riip­pu­en paik­ka­kun­nas­ta sekä per­heen omis­ta pe­rin­teis­tä. It­se­kin olen lap­se­na pu­keu­tu­nut noi­dak­si ja men­nyt pal­mu­sun­nun­tai­na vir­po­maan pik­ku­sis­kon kans­sa. Ja edel­leen­kin joka pal­mu­sun­nun­tai os­tan var­muu­den vuok­si herk­ku­ja kaap­piin, jot­ka usein­mi­ten pää­ty­vät omiin sui­hin. Tänä vuon­na ai­ko­muk­se­na on saa­da kum­mi­poi­ka vir­po­maan meil­le, ikää kun al­kaa ol­la jo sen ver­ta! Kyl­lä­hän sitä muu­ta­ma pa­jun­vit­sa oli­si iha­na saa­da keit­ti­ön­pöy­dän pää­tyyn ilos­tut­ta­maan!

Pa­jun­vit­sat iha­nas­ti muis­tut­ta­vat ke­vään tu­los­ta, iha­nat vä­rik­käät nau­hat ja höy­he­net tuo­vat vä­riä har­mau­teen ja peh­me­ät pa­jun­kis­sat rau­haa. Ei ih­me, et­tä mo­net pi­tä­vät pa­jun­vit­so­ja vuo­des­ta toi­seen esil­lä koko ke­vään ajan! Jot­kut lait­ta­vat pa­jun­vit­sat ve­teen ja an­ta­vat nii­den tuot­taa leh­tiä ja muis­tut­taa tal­ven päät­ty­mis­tä ja tu­le­van ke­sän saa­pu­mis­ta. Sa­mal­la pa­jun­vit­sat muis­tut­ta­vat pal­mun­leh­vis­tä, joi­den avul­la aa­sil­la rat­sas­ta­va Jee­sus toi­vo­tet­tiin ter­ve­tul­leek­si Je­ru­sa­le­miin. Kan­sa oli ko­koon­tu­nut pai­kal­le, si­joit­ta­nut vaat­tei­ta tiel­le ja osoit­ti­vat Jee­suk­sel­le suur­ta kun­ni­aa huu­ta­en hoo­si­an­naa ja Daa­vi­din poi­kaa sa­mal­la hei­lut­ta­en pal­mun­leh­tiä. Pa­jun­vit­so­jen kaut­ta me­kin voim­me osal­lis­tua tä­hän suu­reen rie­muun ja toi­vot­taa toi­nen toi­sil­lem­me hy­vää tu­le­vaa vuot­ta. Pal­mun­leh­tiä va­li­tet­ta­vas­ti ei löy­dy poh­jois­mais­ta, niin ke­vään ai­kai­sin kuk­ki­va ok­sa on ol­lut oi­val­li­nen va­lin­ta kor­vaa­maan tä­män ek­soot­ti­sem­man ok­san.

Pal­mu­sun­nun­tain rie­mu aloit­taa hil­jai­sen vii­kon, jon­ka ai­ka seu­ra­taan Jee­suk­sen maan­pääl­li­sen elä­män vii­mei­siä vai­hei­ta. Päi­vään liit­tyy suur­ta rie­mua, kun kan­sa iloi­ten ot­taa Jee­suk­sen vas­taan, huu­ta­en hoo­si­an­naa ja ylis­tä­en Jee­sus­ta. Pian kui­ten­kin ylis­tys muut­tui syy­tök­sik­si ja pit­kä­per­jan­tain su­ruk­si. On­nek­si hau­ta on tyh­jä ja Jee­sus voit­ti kuo­le­man!

Siu­nat­tua pää­si­äi­sen ai­kaa!

Je­mi­na Ki­nis­jär­vi

Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja