”Olen konditionaali, kun pitäisi olla preesens”

Ot­si­kon lau­seen kuu­lin taan­noin erääs­sä kes­kus­te­lus­sa. Kun ky­syin tar­kem­min asi­as­ta sain vas­tauk­sen: ”Ajat­te­len lii­an usein, et­tä pi­täi­si sitä ja pi­täi­si tätä ja sit­ten en saa tar­tut­tua mi­hin­kään. Pi­täi­si vaan kat­soa mikä on nyt oleel­lis­ta ja teh­dä niin. Li­säk­si kul­jen men­nei­syy­des­sä: Oli­sin­pa osan­nut jne. Men­nei­syyt­tä ei kui­ten­kaan voi muut­taa. On hyvä op­pia hy­väk­sy­mään, se, mi­ten se on men­nyt ja tu­le­van suh­teen sama jut­tu: pi­täi­si­kö­hän kui­ten­kin suun­ni­tel­la toi­sin.”

Haluatko lukea koko artikkelin?