Lo­ka­kuun alus­sa sai to­de­ta kas­vu­kau­den lo­pun ole­van kä­sil­lä, kun pit­käh­kö kor­ke­a­pai­ne päät­tyi sa­tei­siin, ja sekä aa­mu et­tä il­ta­päi­vä­hä­mä­rä sai­vat päi­vän tun­tu­maan jo sel­ke­äs­ti ly­hy­em­mäl­tä. Au­rin­gon sä­tei­lyn mää­rä, joka suo­ras­taan ro­mah­taa syys­kuun puo­li­vä­lis­sä, on lo­ka­kuun puo­li­vä­lis­sä enää 15 pro­sent­tia sii­tä mää­räs­tä, mitä kes­ki­ke­säl­lä. Luon­nos­sa nä­ky­vät muu­tok­set ovat yh­tä voi­mak­kai­ta, kun leh­det pu­to­a­vat, lin­tu­jen lau­lu ja hyön­teis­ten su­ri­na sekä yh­teyt­tä­mi­ses­tä ai­heu­tu­vat tuok­sut hä­vi­ä­vät. Lop­pu­syk­syn met­sä on hil­jai­nen, karu ja ha­ju­ton paik­ka. Ul­koil­maih­mi­sel­le ke­hi­tys­kul­ku tun­tuu hui­pen­tu­van kel­lo­jen siir­toon, jon­ka jäl­keen pi­me­ää on jo heti vii­del­tä.