On vai­kea ym­mär­tää kuin­ka pal­jon ta­va­raa voi van­hal­la maa­ti­lal­la ol­la. Kol­me vuot­ta on ku­lu­nut sii­tä, kun ti­la­kau­pan myö­tä aloin sii­vo­a­maan paik­ko­ja, ja jär­jes­te­le­mään nii­tä tä­män het­ken tar­pei­ta ja ta­va­roi­ta var­ten. Usein maa­seu­dul­la ajel­les­sa nä­kee pi­ha­pii­re­jä, jois­sa on pai­kat epä­jär­jes­tyk­ses­sä. Mei­dän ta­pauk­ses­sam­me piha oli vil­liin­ty­nyt­tä puu­tar­haa lu­kuun ot­ta­mat­ta siis­ti, ja ra­ken­nus­ten si­säl­lä­kin val­lit­si nä­en­näi­nen jär­jes­tys