Lu­ku­vuo­den päät­ty­mi­nen on kuin vii­mei­nen sivu hy­väs­tä kir­jas­ta: olo on yh­tä ai­kaa tyy­ty­väi­nen ja hai­kea. Ta­ka­na on ta­ri­na, jos­sa pol­vei­lee kou­lu­ar­jen het­ket kaik­ki­ne tun­tei­neen. Ke­vät­juh­lan ai­kaan sul­je­taan kir­jan kan­si, ai­na­kin het­kek­si. Lu­ku­vuo­den vii­mei­set päi­vät ovat täyn­nä odo­tus­ta. Moni las­kee jo päi­viä ke­sä­lo­maan, osa al­ka­vaan tu­le­vaan lu­ku­vuo­teen. Var­maa on, et­tä lu­ku­vuo­den päät­ty­mi­nen he­rät­tää mo­nen­lai­sia tun­tei­ta niin op­pi­lais­sa, van­hem­mis­sa kuin kou­lun hen­ki­lö­kun­nas­sa.