Elämänleipä
Pitkän päivän päätteeksi istahdan sohvalle. Lapseni nukahti yöunille, pohdin kulunutta päivää. Usein arki täyttyy monista askareista. En useinkaan osaa pysähtyä aloilleni. Olenko ollut tänään tarpeeksi läsnä lapselleni? Olenko ollut läsnä muille sitä tarvitseville? Olenko ollut läsnä itselleni? Näitä kysymyksiä pohdin useampanakin iltana.
Suorittaminen on monelle tuttua nykypäivänä. Se voi estää meitä nauttimasta elämän pienistä iloista. Olisi tärkeää oppia pysähtymään ja elämään hetkessä. Hetkessä eläminen auttaa meitä luopumaan turhista huolista ja keskittymään siihen, mitä meillä on juuri nyt.
Edeltävää sunnuntaita kutsutaan leipäsunnuntaiksi, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kertomus pienen pojan eväistä, jotka Jeesus siunasi. Fyysisen ravinnon lisäksi Jeesus puhuu samalla myös hengellisestä ravinnosta. Hengellinen ravinto auttaa henkisen tyytyväisyyden ja rauhan löytämisessä. Sen avulla voimme myös ymmärtää oman elämän tarkoitusta sekä sisäistä rauhaa. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.
Pohdin, että minkälainen voisi olla oman elämäni leipä? Voisiko se koostua esimerkiksi hyvistä teoista, välittämisestä, läsnä olemisesta ja rakkaudesta? Leipäsunnuntai auttaa meitä muistamaan myös sen, että on tärkeää olla läsnä lähimmäisilleen. Olemalla läsnä lähimmäisille voimme ilmaista heille rakkautta, välittämistä ja tukea. On tärkeää pysähtyä aloilleen ja miettiä, mikä oikeasti on merkityksellistä. Tällä tavalla ruokimme hengellisellä ravinnolla sekä lähimmäisiämme että itseämme.
On tärkeää oppia pysähtymään ja elämään hetkessä. Elämän leipä muistuttaa meitä siitä, että elämä on arvokas ja meillä on mahdollisuus nauttia siitä.
Anni Nevanperä
Diakoniaopiskelija
