”Vie­lä on ke­sää jäl­jel­lä. Vie­lä tu­lee kau­nii­ta päi­viä. Vie­lä voit löy­tää ys­tä­vän. Vie­lä ti­lai­suu­den saat.” Mam­ban lau­lun sa­nat soi­vat pääs­sä­ni, kun aloi­tin kir­joit­ta­maan tätä har­taus­teks­tiä. Ke­sän vii­mei­nen lei­ri­ni päät­tyi muu­ta­ma päi­vä sit­ten. Lei­ri­sää oli vaih­te­le­va, mut­ta lap­sia ei pie­ni sade hai­tan­nut. Ui­mas­sa kä­vim­me, vaik­ka vet­tä tuli tai­vaal­ta. Lei­kim­me pi­hal­la, vaik­ka ken­gät kas­tui­vat ja vä­lil­lä myös vaat­teet. Yöl­li­seen uk­ko­sil­maan he­rä­si­vät vain oh­jaa­jat sekä iso­set.