Muis­tat­ko, mikä si­nun syy­si oli käy­dä rip­pi­kou­lu? Oli­ko se tapa ja pe­rin­ne, jon­ka jat­ka­mi­nen oli it­ses­tään­sel­vyys? Pai­nos­ti­ko äi­ti tai iso­äi­ti? Tah­doit­ko pääs­tä kum­mik­si tai saa­da kirk­ko­häät, aset­tua eh­dol­le ja ää­nes­tää seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa, käy­dä it­se­näi­ses­ti eh­tool­li­sel­la? Oli­ko ky­sees­sä it­se­näis­ty­mis­riit­ti? Vai olit­ko kiin­nos­tu­nut us­kon­nos­ta, olit­ko jo rip­pi­kou­lui­äs­sä us­ko­va kris­tit­ty? Kaut­ta ai­kain rip­pi­kou­lun käy­mi­seen on ol­lut var­mas­ti mo­ni­nai­sia syi­tä. Rip­pi­kou­lun kruu­naa­va kon­fir­maa­tio on kas­teen vah­vis­ta­mis­ta, lu­paus seu­ra­ta Kris­tus­ta ja elää kris­tit­ty­nä täs­sä maa­il­mas­sa. Ju­ma­la puo­les­taan lu­paa vah­vis­taa ja tu­kea elä­män mat­kal­la.