Anne Holmlund: Hallituksella on edessään monia haasteita
Eduskuntavaalit on käyty ja äänestäjät ovat ilmaisseet mielipiteensä, kuten demokratiaan kuuluu. Voittajien kuohuviinit on juotu ja vaalitulosten selitykset kuultu. Minulle nämä olivat kuudennet eduskuntavaalit. Ehdokkuus on työntäyteinen jakso, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tärkeää on varata mahdollisimman paljon aikaa ihmisten tapaamiseen ja kuunteluun.
Vaalien jälkeen edessä ovat hallitusohjelman valmistelu ja hallituksen muodostaminen. Avainroolissa on suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja. Lopputulokseen vaikuttavat monet asiat, myös henkilökemia. Puoluekentän uusjako on nostanut tehtävän vaikeusastetta. Enemmistöhallitukseen tarvitaan useita pienempiä puolueita, mikä tarkoittaa monenkirjavien hallituskokoonpanojen yleistymistä. Mitä kauempana hallitukseen osallistuvien puolueiden tavoitteet ja ideologiat ovat toisistaan, sitä haasteellisempaa on hallituksen työskentely.
Konsensuspolitiikka on Suomen vahvuus, mutta sillä on varjopuolensa. Pahimmillaan se vaikeuttaa yhteiskunnallisesti välttämättömien uudistusten tekemistä. Laajat poliittiset kompromissit vesittävät helposti koko asian. Suomalainen yhteiskunta ei ole kriisissä, mutta meillä ei ole aikaa viivytellä.
Olen ollut kahdesti neuvottelemassa hallitusohjelmaa. Ensi kerran vuonna 2007 Vanhasen II hallituksen työllisyys- ja työelämä -neuvotteluryhmässä, ja toisen kerran vuonna 2011 Kataisen hallituksen oikeus- ja sisäasiat -ryhmässä. Toinen sujui lähes ongelmitta, toinen vaikeiden vääntöjen kautta. Aina yhteinen ohjelma on kuitenkin saatu tehtyä ja hallitus nimitettyä, olipa tehtävä miten haasteellinen tahansa.
Helppoa ei ole tälläkään kertaa. Samalla kun velkaantuminen on taitettava ja ryhdyttävä sopeutustoimiin, on pystyttävä tukemaan kasvua, lisäämään työllisyyttä, korjattava hyvinvointialueiden valuviat, helpotettava työperäistä maahanmuuttoa, saatava koulutus kuntoon, panostettava mielenterveyspalveluihin, turvattava huoltovarmuus ja panostettava vihreään siirtymään. Tilannetta ei helpota entistä selvemmin näkyvä työvoimapula, maailmantalouden epävarmuus ja Ukrainan tilanne. Poliitikon tehtävä ei kuitenkaan ole luoda epävarmuutta, vaan löytää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Vaikeat yhtälöt haastavat meitä, mutta sisältävät myös uusia mahdollisuuksia.
Suuri kysymys ovat hyvinvointialueiden haasteet. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on välttämätöntä, mutta kiireessä valmisteltu ja toteutettu hyvinvointialuemalli on tuonut mukanaan useita ongelmia. Monessa kohtaa valitut ratkaisut eivät paranna tilannetta, vaan heikentävät valinnanvapautta ja pidentävät hoito- ja hoivajonoja. Palveluiden tasapuolinen saatavuus ja yhdenmukaistaminen ei ole tarkoittanut hyvien käytänteiden levittämistä koko alueelle, vaan palveluiden ja tukimuotojen lopettamista. Joustavuuden tilalle on tullut kaavamaisia ja kankeita toimintatapoja, ja ennalta ehkäisevä työ uhkaa jäädä liian vähäiseen rooliin. Monet pienet lähipalveluita tuottavat yksityiset ja yhdistyspohjaiset palveluntuottavat ovat ajautumassa vaikeuksiin ja moni hyväksi havaittu toiminta on vaarassa loppua.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Palveluverkkoa on karsittava, mutta miten se tehdään tasapuolisesti maakunnassa, jossa julkinen liikenne ei toimi? Koko hyvinvointialueen kattavat sähköiset palvelut ovat vielä lapsenkengissään.
Merkittävä ongelma on myös henkilöstöpula. Satakunta ei suinkaan ole mikään poikkeus. On selvää, että hyvinvointialueiden ongelmat on koko Suomessa ratkaistava pikaisesti, muuten uhkaa sote-palveluiden kriisiytyminen. Siihen meillä ei ole varaa.
Anne Holmlund
Ulvilan valtuuston puheenjohtaja, Satakunnan hyvinvointialueen valtuuston ja hallituksen jäsen