Kynttilät syttyivät, kun ympäri Suomea muistettiin Koskelan teinisurman 16-vuotiasta uhria. Myös Ulvilan kirjaston pihassa kokoonnuttiin vakavin mielin.
Pauliina Vilpakka
Paikalla ollutta Ulvilan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Silja Vauriota järkytti Koskelan tapauksessa se, kuinka pitkälle kiusaaminen voi mennä. Muistotilaisuuden yksi tarkoitus olikin seistä yhtenä rintamana kiusaamista vastaan.
– Se on hienoa, että ympäri Suomen ihmiset haluavat nyt nostaa tätä esiin. Kokoontumalla osoitamme olevamme yhteiskuntana tällaisia tekoja vastaan. Yhteisön viesti on: ei näin.
Perjantain 5.3. tilaisuutta valvomassa oli myös kaupungin nuoriso-ohjaaja Emma Tiainen. Tiainen pohdiskeli, että luultavasti tapaus kosketti koko maan laajuisesti siksi, että koulukiusaamista tapahtuu paljon. Hän kuulee kiusaamistapauksista myös jonkin verran työssään Nuokkarilla.
Myös Julia Peltomaa, Elviira Venha, Inka Niittymaa, Siiri Ojansivu ja Topias Tapiainen saapuivat muistohetkeen. He ovat yhdeksäsluokkalaisia, eli samanikäisiä, kuin Koskelan tapauksen nuoret.
Heidän mukaansa Ulvilassakin esiintyy jonkin verran kiusaamista.
– Tuntuu että täällä ollaan vähän ahdasmielisiä. Syrjintää voi olla, jos on vähänkin erilainen. Sellaista huutelua.
Nuoret pohdiskelevat, että kiusaamiseen pitäisi aina puuttua, ja osoittaa kiusaajille, ettei hyväksy heidän toimintaansa.
– On hyvä osoittaa, että on uhrin puolella, ja ehkä myös kysyä, miten uhri itse haluaisi, että häntä autetaan.
Nuorten toive on, että opettajatkin puuttuisivat koulussa enemmän tyhmään ja ylimääräiseen huuteluun, eivätkä jättäisi sitä huomiotta.
– Toiset vain kieltävät käyttämästä jotain sanaa, mutta toiset myös kertovat miksi sitä kyseistä sanaa ei ole hyvä käyttää. Se on hyvä, että asiaa avataan enemmän, ja sillä tavalla tehdään selväksi, ettei se ole ok.
Ulvilalaiset Laura Rosnell ja Kaisa Pykilä tarkastelivat tapausta vanhemman näkökulmasta, sillä molemmilla on kouluikäisiä lapsia. Rosnellin vanhin on samaa ikäluokkaa Koskelan tapauksen nuorten kanssa.
– Kyllä voimakkaita tunteita herättää, kun puhutaan tuon ikäisistä lapsista, Rosnell sanoo.
– Tuntuu epätodelliselta. Sitä kuvittelee elävänsä lintukodossa, ja kuitenkin lapset voivat noin huonosti, Pykilä säestää.
Naiset eivät pidä mahdottomana, että jotain tällaista voisi tapahtua Ulvilassakin.
– Se voi tapahtua ihan missä vaan. Mitä lasten ikätovereistakin kuulee, niin kyllä kiusaaminen menee raadollisemmaksi koko ajan. Somen kautta on helpompi kiusata, ja uhri ei kotonakaan saa olla siltä rauhassa.
Syyttäjän tekijöille vaatimat pitkät vankeusrangaistukset kuulostavat ulvilalaisäideistä tässä tapauksessa aiheellisilta.
– Kyseiset nuoret ovat kahden vuoden päästä jo aikuisia. 12 vuotta on hyvin pieni rangaistus siitä, mitä he ovat tehneet tälle pojalle monta tuntia. Toki pelkkä koppiin laittaminen ei auta, vaan tekijät tarvitsevat myös paljon psykiatrista apua, Rossnell ja Pykilä sanovat.
