Maria Piiroinen tietää, että uupumus on muotisana, mutta on itse kokenut, kuinka totaalista se voi olla. Maria pääsi kuitenkin uuteen alkuun, josta hän laulaa Sopusointuja-kiertueella.
Pauliina Vilpakka
Keskellä Nakkilan maaseutua, peltomaisemassa on vanha Mattilan tila. Sen nykyisen emännän Maria Piiroisen päivät kuluvat rattoisasti. Päivän ohjelmassa on muun muassa vuohien lypsämistä, kolmen aasin kävelyttämistä ja hiljalleen etenevää navettaremonttia. Pihapiirissä määkivät pässit, tepastelevat kanat ja kukot, ja kaksi kissaa loikoilee raukeana.
Maria on haaveillut maalle muuttamisesta pikkutytöstä asti. Kolme vuotta sitten haave toteutui, kun uusi koti löytyi Nakkilasta. Maria kertoo olevansa uudessa kodissaan Nakkilassa äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen. Niitä tunteita hän on oppinut arvostamaan vaikeimman kautta.
Joitain vuosia sitten Maria paloi loppuun ja uupui.
– Työskentelin opettajana. Myönnän sen, että ammatti ei ollut missään vaiheessa mikään suunnaton kutsumus, vaan olin vain ajautunut siihen. Olin saanut kivoja työpaikkoja ihanilla maalaiskouluilla. Kollegat olivat mahtavia ja lapset kilttejä. Siinä oli paljon hyvää, mutta se ei vain ollut minulle. Tajusin, että olen introvertti ja erityisherkkä, ja se massiivinen kaiken paljous vain vyöryi ylitseni. Lopulta en enää saanut unta edes kesälomalla. Jo kesäkuussa ahdisti, että elokuussa työt taas jatkuisivat. En kuitenkaan uskaltanut hypätä oravanpyörästä, koska eihän minulla ollut muutakaan suunnitelmissa.
– Keväällä 2017 kun suvivirsi oli laulettu, romahdin totaalisesti. Olin kuin sumussa. Pää ei toiminut. Olin elänyt kortisolin ja stressihormonien varassa monta vuotta. Aloin rukoilla, että saisin kuolla, koska tuntui, etten jaksa hengittää. Koko sen kesän olin mökillä, enkä tehnyt muuta kuin nukuin, ja vanhemmat ruokkivat minua. En muista mitään enää siitä ajasta, enkä oikeastaan kahdesta seuraavasta vuodestakaan.
Maria avasi tilannettaan Vivamossa sielunhoitaja Mirja Sinkkoselle. Hän ei tiennyt, mitä tekisi seuraavaksi, mutta se oli selvää, että opettajan työhön ei olisi paluuta.
– Mirja sanoi, että nyt et yritä edes miettiä, mitä pitäisi tehdä, vaan teet vain sitä, mitä rakastat ja mistä nautit. Ja minähän tein. Koko sen kesän kehräsin rukilla lankaa, kudoin kangaspuilla mattoa, neuloin islantilaista neuletta, olin sairaslomalla ja työttömänä. Ymmärsin, että halusin tehdä työtä käsilläni.
Maria kertoo aina olleensa jollain tavalla uskovainen. Elämänkriisin kautta usko on kuitenkin saanut aivan uusia ulottuvuuksia.
– Luulin hyppääväni tyhjän päälle, kun annoin itseni romahtaa. Sain kuitenkin nähdä, että usko on jotain, joka oikeasti toimii. Että Jumala ottaa kopin. Hän pitää huolta ja antaa uuden elämän.
Marialle musiikki on väylä kertoa hyvästä Jumalasta. Naisen ensimmäinen soololevy, jolla hän käyttää artistinimeä Manna-Maria, ilmestyy lokakuun aikana. Levy on tehty yhteistyössä säveltäjä Lasse Heikkilän kanssa. Se sisältää Marian ja Lasse Heikkilän lauluja, sekä muiden lauluntekijöiden tuotantoa. Mukana on esimerkiksi Johanna Iivanaisen ja Sinikka Svärdin kynästä syntyneitä kappaleita. Levynjulkaisukonsertti pidetään Nakkilan kirkossa Uskon Yö -tapahtumassa 24.lokakuuta.
Tänä syksynä Manna-Marian musiikkia kuullaan myös Ulvilaan saapuvalla Satakunnan kansanlähetyksen järjestämällä Sopusointuja-kiertueella. Mukana ovat myös kansanlähetyksen pastori Sakari Kalliomaa ja evankelista Kari Teikari.
– Kiertueen nimi puhuu minulle siitä, että voimme elää sopusoinnussa Luojamme kanssa. Siinä ei ole kyse uskonnosta, rituaaleista, ja kaavoista, vaan rakkaussuhteesta Luojan kanssa. Kun tämä asia on kunnossa, silloin voi elää sopusoinnussa myös itsensä, menneisyytensä ja muiden ihmisten kanssa, Maria pohdiskelee.
