– Tämä olisi poikamiehen hommaa, kuvailee UPV:n edustusjoukkueen pelinjohtajan tehtävää Katajisto, jonka syliin pesti putosi kesken kautta.
Pauliina Vilpakka
UPV:n kohtalo on sinetöity. Mönkään menneen kauden päätteeksi joukkue putoaa Suomensarjaan. Lopullinen sijoitus sarjataulukossa on toiseksi viimeinen. Mikään tappiomieliala ei kuitenkaan joukkueessa vallitse pelinjohtaja Jukka-Pekka Katajiston mukaan. Sen sijaan hän kuvailee joukkueen pysyneen jopa yllättävän positiivisena ja hyvähenkisenä. Näin siitä huolimatta, että kausi on pilkkua vaille valmis, ja UPV:llä on takanaan kymmenen nollan pisteen peliä.
– Poikkeuksellisen hyvähenkinen joukkue ja huumori on säilynyt koko matkan ajan. Tietenkin tappion jälkeen aina harmittaa, mutta nopeasti siitä on uudestaan tunnelma noussut. Joskus on voittaviakin joukkueita, joissa vallitsee paljon synkempi mieliala.
Katajisto kertoo esimerkin vuodelta 2019, jolloin hän pelasi UPV:n edustuskokoonpanossa.
– Silloin oltiin 10 voiton putkessa jo alkukaudesta. Pelin jälkeen pukkarissa kuitenkin heiteltiin kamoja ja manattiin sitä, että peli tuntui huonolta. Vaikka voitettiin. Nyt on paljon iloisempi fiilis kopissa.
Kulunut kausi oli 35-vuotiaalle Katajistolle ensimmäinen Ykköspesiksen pelinjohtajana. Pienen pojan isä on kokenut pelinjohtajana toimimisen työläänä ja aikaa vievänä. Pelien analysoimiseen ja tutkimiseen videolta voisi käyttää loputtomasti aikaa. Aina voisi tehdä enemmän.
– Se on lajin ongelma, että pelinjohtajia on vaikea löytää, enkä ihmettele. Tämä olisi poikamiehen hommaa. Kun täytyisi töissäkin käydä ja poikaakin joskus nähdä. Tuntuu, että koko ajan jää jotain hommia tekemättä. Onneksi lapsi sentään vielä itkee kotoa lähtiessäni, eikä kotiin palatessani.
Pelinjohtajan pesti lankesi Katajistolle, kun kauden alussa ykköspelinjohtajana toiminut Jyri Tarmo luopui tehtävästään pitkän tappioputken päätteeksi. Katajisto olisi mieluusti jatkanut kakkosvalmentajana. Kun Tarmon tilalle ei kuitenkaan ketään ilmoittautunut, Katajisto otti kopin.
Nyt loppumetreillä mies pohtii, että mikäli hän vielä joskus innostuu pelinjohtajan pestiin, paluu kakkospelinjohtajaksi on oikea suunta. Yksin hän ei pelinjohtajaksi enää rupea.
– Tietenkin aina kun hävitään pelejä, on sellainen olo, että ei enää ikinä tätä. Olen kuitenkin niin monta kertaa lopettanut kaiken toiminnan pesäpallon parissa, että jos sellaista nyt väittäisin, en uskoisi siihen enää itsekään.
Miksi UPV ei hyvästä joukkuehengestä huolimatta saanut peliään kulkemaan, se on Katajistollekin mysteeri. Hänen mukaansa negatiivinen kierre lähti pyörimään heti ensimmäisistä runkosarjapeleistä, eikä sitä ole saatu pysäytettyä.
– Kun pelaajien nimilistaa katsoo, kyllä meidän pitäisi pärjätä. Jossain kohtaa sanoinkin, että meillä on hyvät pelaajat, mutta huono joukkue. Yksi plus yksi ei ole aina kaksi. Joukkueurheilu tahtoo olla sellaista, että jos se lähtee menemään huonosti, suuntaa on vaikea kääntää.
Katajisto jatkaa, että ajoittain UPV on ollut pelillisesti siellä, missä se on halunnutkin olla. Sisäpelissä ei ole kuitenkaan saatu luotua tilanteita, ja vastaavasti läpilyöntejä on päästetty. Kokoonpanossa on myös paljon matkapelaajia, jotka eivät pysty osallistumaan kaikkiin treeneihin. Turusta tai Hyvinkäältä ajelevan pelaajan treenit rajoittuvat peliin valmistavaan treeniin ja aamutreeneihin pelipäivänä. Talvikaudella kapuloita rattaisiin löivät koronarajoitukset. Leiriviikonloput menivät mönkään, ja Porin Karhuhalliinkaan UPV ei päässyt harjoittelemaan.
Hyvääkin kuluneeseen kauteen mahtuu, kuten UPV:n omat nuoret debytantit. Muun muassa Valtteri Liikamaa, Niko Vihervaara, Veikka Kurppa ja Aaro Vepsä edustavat sitä uuden sukupolven UPV:tä, joiden varaan Katajisto uskoo seuran tulevaisuuden rakentuvan. Ulvilassa on ollut useampien ikäluokkien välinen kuilu pelaajarosterissa, mutta nyt pelaajia alkaa taas löytyä seuran omista riveistä.
