Ei tolkun häivää on hyvin tehtyä kesäteatteria, jossa roolitukset ovat osuneet nappiin.
Leineperin Teatterin tämän kesäinen komedia Ei tolkun häivää on onnistunut pläjäys. Näytelmä ansaitsee erityismaininnan roolituksestaan. Mika Merikaita, Niina Jylhä, Rauno Jalonen ja Jarmo Eklund heittäytyvät rooleihinsa niin hyvin, että hahmot naurattavat vielä paljon enemmän kuin tarina itsessään. Jokainen on kuin rooliinsa luotu. Äänet kantavat takariviin asti ja tekemisestä paistaa kokemuksen tuoma varmuus.
Loistavimpana tähtenä mieleen jää ilman muuta tarkastaja Timo Hokkanen, joka tasapainottelee virkamiehen roolinsa ja todellisen luontonsa välimaastossa. Pahoista aikeistaan huolimatta Mika Merikaidan esittämä tarkastaja Hokkanen voittaa katsojan puolelleen. Tarkastaja Hokkanen – tuo sympaattinen ja vähän säälittävä otus.
Tarkastaja Hokkanen saapuu Mentaalihoitola Metusalemiin. Hän haluaa nähdä yrityksen kirjanpidon. Johtaja Armas Tasaselle ja juoksupoika-apulaisjohtaja Heikki Pöllille tilanne aiheuttaa kuumat paikat. Paikalle saapuu vielä Hokkasen tomera vaimo Irmeli Hokkanen, jolle on viritetty ansa.
Ohjaaja Miika Hellmanin ote on ammattimainen. Vaikka Panu Raipian ja Rauli Jokelinin kirjoittamassa komediassa on paljon puhetta, näyttämöllä ei silti patsastella, vaan vauhtia riittää koko esityksen ajan. Näyttelijöiden liikehdintä on loppuun asti hiottua ja selkeästi moneen kertaan harjoiteltu.
Leineperin Teatteri on selkeästi ottanut askelia eteenpäin. Tämän kesän näytelmässä harrastajamaista on lähinnä vain puvustus, joka on kuin kirpputorilta pengottu. Onneksi esityskin on tyylilajiltaan kieli poskella.
Hyvän näytelmän lisäksi myös fasiliteetit toimivat. Väliaikatarjoilut saa maksaa pankkikortilla ja vessakin löytyy.
Ainoa, mitä katsoja voi kaivata on katsomon katos, jota ei edelleenkään ole. Auringon porotukselta on suojauduttava käsiohjelman alle.
Vaisu puoli teatterikokemuksessa oli tällä kertaa yleisö, selkeästi helteen uuvuttama. Leineperin teatterilaiset olisivat tällä kertaa ansainneet vielä paljon isommat aplodit.
Huumori on vaikea laji, ja kesäteatteriin tullessaan katsoja odottaa saavansa nauraa. Jälleen on todistettu, että parhaat kesäteatteriesitykset löytyvät juuri harrastaja- ja kyläteattereista. Siellä osataan vielä hassuttelun jalo taito.
”Teatteritarkastaja” Pauliina Vilpakka
