Syyskuussa on hyvä aika lähteä sienimetsään, sillä lajikirjo kasvaa. Useimmat sienet pitävät kosteudesta ja lämmöstä. Näitä on nyt parin viimeisen viikon aikana riittänyt.
Katri Mäenpää
Satakunnan metsissä on yleisesti hyvin sieniä. Erilaisissa biotoopeissa kasvaa erilaisia lajeja. Kauppasienineuvoja Hannu Lehtonen kehottaa lähtemään liikkeelle muutaman hyvän ruokasienen tunnistamisesta ja niiden keräämisestä.
– Lähes kaikki tietävät kantarellin eli keltavahveron. Itsekin suosittelen ottamaan kantarellin kymmenen ensimmäisen kerättävän ruokasienen joukkoon, vaikka kantarelli ei olekaan oman maun parhaimmistoa. Monet siitä kuitenkin pitävät, hän sanoo.
Kantarellin (Cantharellus cibarius) suosio perustuu Lehtosen mukaan siihen, että sieni on helposti tunnistettava. Kantarellin voi sekoittaa oikeastaan vain valevahveroon.
– Minun mielestäni tämä sekaannus ei haittaa mitään, koska valevahvero on hyvän makuinen. Mutta makuasioista ei sovi kiistellä, hän naurahtaa.
Kantarellien lisäksi metsästä löytyy tällä hetkellä paljon tatteja, haperoita, seitikeitä ja rouskuja. Paras aika on kuitenkin vasta tulossa. Sienet on syytä tunnistaa, koska jokaisen sieniryhmän joukossa on syötäväksi kelpaamattomia tai myrkyllisiä sieniä. Tateista koriin kannattaa kerätä varsinkin herkkutatit (Boletus edulis) ja vähän enemmän työtä vaativat voitatit (Suillus luteus).
– Tattien joukkoon kuuluu myös sappitatti. Se ei ole myrkyllinen, mutta niin pahan makuinen, että jo pieni määrä ruuassa pilaa koko ruuan, Hannu Lehtonen kertoo.
Sappitatin (Tylopilus felleus) tunnistaa sen vaaleanpunertavasta ja pullistuvasta pillistöstä sekä jalassa olevasta mustasta verkosta.
– Yleensä sienet kannattaa poimia mahdollisimman kokonaisina. Kun sieni poimitaan kokonaisena, kaikki tuntomerkit ovat näkyvissä, Lehtonen opastaa.
Myös sienen haju ja maku ovat tärkeitä tuntomerkkejä.
– Sientä voi maistaa, koska syöminen ja maistaminen ovat täysin eri asioita. Kun sientä maistaa, sen reunasta otetaan aivan pieni pala ja pureskelun jälkeen pala sylkäistään pois.
Haperoiden joukossa ei ole myrkyllisiä, mutta polttavan kirpeitä on, kuten polttiaishapero (Russula consobrina).
Sienimetsässä koriin kannattaa kerätä vain hyvät yksilöt. Kun sienen jalka on pehmeä, ei se enää kelpaa ruuaksi.
– Pehmeä jalka on merkki siitä, että sienessä on toukkia tai sieni on muuten vain vanhentunut. Metsään kannattaa ottaa korin lisäksi ohutteräinen, terävä sieniveitsi, jonka toisessa päässä on harjat. Sieni kannattaa halkaista ja katsoa, onko siinä toukan reikiä, sienineuvoja opastaa.
Metsään kannattaa varata mukaan myös puhelin, koska sen avulla on helppo löytää metsästä pois.
– Kannustan ihmisiä lähtemään myös vieraaseen metsään. Olen usein kuullut sanottavan, että kantarelleja ei tänä vuonna löydy, kun oma tuttu paikka on jäänyt liian kuivaksi. Kun lataa puhelimeen esimerkiksi maastokartat-sovelluksen, ei tarvitse pelätä eksymistä vieraassa metsässä.
Jos kuitenkin sienestämisen aloittaminen itsekseen tuntuu hankalalta, suosittelee Hannu Lehtonen yhteiselle sieniretkelle mukaan lähtemistä. Myrkyllisten sienien opettelu yhdessä on helpompaa. Ne olisi jokaisen syytä opetella hyvin.
– Esimerkiksi Porin seudun sieniseura järjestää opastettuja sieniretkiä, hän neuvoo.
