19-vuotiaan Miisan mielestä laskuvarjohyppäämisessä parasta on vapaapudotus, joka tuntuu vähän siltä, kuin osaisi lentää.
Pauliina Vilpakka
Miisa Myllymäki tietää, miltä näyttää Pori laskuvarjohyppääjän silmin.
– Se näyttää todella hienolta.
Vaikka hypätään Porin yllä, taivaalta näkee Olkiluotoon asti. Myös Yyterin merenranta ja Kokemäenjoki erottuvat. Keski-Porin kirkonkin erottaa vähän alempana. Vanhempiensa taloa Ulvilassa Miisa ei kykene paikantamaan, mutta oikean asuinalueen kyllä.
Laskuvarjohyppääjät hyppäävät lentokoneesta 1–4 kilometrin korkeudelta. Vapaapudotus kestää noin minuutin ja laskuvarjolla leijailu noin viisi minuuttia.
– Ilmassa se tuntuu paljon pidemmältä ajalta, Miisa huomauttaa.
Koneesta ulos astuminen on jännittävä hetki. Silloin ei saa katsoa maahan, vaan pitää mennä vaan.
– Se on vaan niin luonnotonta, että ihminen poistuu kesken kaiken lentokoneesta. Mutta sitten kun on ilmassa, se on pelkästään hienoa, eikä enää pelota.
Vapaapudotus on Miisan mielestä hypyssä kaikkein parasta. Silloin kevytrakenteinen 19-vuotias syöksyy kohti maata 200 kilometrin tuntinopeudella.
– Se on hieno tunne, kun voi vähän niin kuin lentää. Ja sitten kun on toimiva varjo pään päällä, saa kaikessa rauhassa katsella maisemia ja vähän ohjailla varjoa. Se on vaan jotain niin siistiä, mitä ei voi muuten kokea.
Miisan mukaan vapaapudotus kuulostaa pahemmalta mitä on. Kun ollaan tarpeeksi korkealla, putoamista ei tunne.
– Siinä tuntee ilmavirran, mutta se ei ota vatsanpohjasta, niin kuin vaikka huvipuiston vapaapudotuslaitteessa, johon en esimerkiksi itse pysty menemään.
Laskuvarjohyppääjällä on ranteessaan kelloa muistuttava korkeusmittari. Siitä näkee, milloin on oikea aika avata varjo. Hyppääjän repussa on aina sekä varsinainen varjo, että vieläkin toimintavarmempi varavarjo. Jos varsinainen varjo olisi pahasti solmussa, varavarjo toisi hyppääjän maan kamaralle.
Laskuvarjoa pystyy ohjaamaan ja sillä voi jarruttaa. Porin laskuvarjourheilijat laskeutuvat heille merkitylle alueelle lentokentän kupeessa. Noin 2–3 metriä ennen jalkojen osumista maahan, laskuvarjohyppääjä vetää jarrut pohjaan. Parhaimmillaan vauhti on maahan tullessa niin hidas, että se muistuttaa penkiltä maahan hyppäämistä.
Kuluneen vuoden aikana Miisa on hypännyt kaksi tandemhyppyä ja 34 itsenäistä hyppyä. Ensimmäisen tandemhyppynsä hän osti mansikanmyyjänä tienaamillaan kesätyörahoilla.
– Halusin tehdä jotain spesiaalia, kun oli 18-vuotissynttärit. Se oli sellainen haave, jonka olin halunnut toteuttaa. Ajattelin, että nyt on sen aika.
Korkeita paikkoja kammoavaa äitiä ensin vähän hirvitti tyttären laskuvarjohyppyaikeet. Hän kuitenkin rohkaistui tulemaan katsomaan. Kun Miisa laskeutui ensimmäistä kertaa taivaalta, silmistä paistoi innostus. Siitä äiti tiesi heti, että tytär tulisi hyppäämään toistekin.
Nykyään Miisa hyppää noin 2-3 kertaa viikossa, jos vain säät sallivat. Laskuvarjohyppäämisestä on tullut hänen tärkein harrastuksensa.
Hyppääjänä Miisa on edelleen oppilas, joten hän tarvitsee aina kouluttajan mukaan lentokoneeseen. Tämän kesän tavoitteena onkin hankkia kelpoisuushyppääjän pätevyys, jonka jälkeen saa hypätä itsenäisesti.
Uusi harrastus on osoittanut myös opiskeluille suunnan. Syksyllä Miisa aloittaa opinnot Etelä-Pohjanmaan opistossa dronepilotti- ja ilmailuopintolinjalla. Vuoden mittaiset opinnot antavat dronekuljettajan ammattipätevyyden sekä valmentavat hakemaan ilmailualan kouluihin. Miisan haaveena on eräänä päivänä työskennellä lennonjohdossa.
Pori Airshow´sa Satakunnan Laskuvarjourheiljat hyppää kolmesti molempina päivinä. Miisan hyppykokemus ei vielä riitä näytöshyppyihin, mutta hänet löytää Satakunnan Laskuvarjourheiljoiden ständiltä.
– Tapahtumassa on esimerkiksi mahdollisuus varata aika ensimmäiselle tandemhypylle. Se ei kuitenkaan toteudu vielä tapahtuman aikana, Miisa vinkkaa.
Kesällä Satakunnan Laskuvarjourheilijat järjestää laskuvarjohyppäämisen alkeiskursseja noin kerran kuussa. Alkeiskurssit ovat viikonlopun mittaisia.
– Perjantaina käydään läpi teoriaa, lauantaina tehdään laskeutumisharjoituksia patjalle ja lauantai-iltana tai sunnuntaina kelistä riippuen pääsee jo hyppäämään, Miisa kannustaa.
