Ulvilalainen Risto Myllylä voitti ammattilaisillekin avoimen AitoStory-kirjoituskilpailun.
Tapaamme Risto Myllylän kanssa Ulvilan Massilla. Aurinko pilkahtelee mäntyjen latvoista ja linnut lurittelevat puiden oksilla. Metsäinen ympäristö on ominainen Myllylän esikoisteoksen nimikkohahmolle, epätavalliselle etälastenhoitajalle Abelille.
Kirjan päähenkilöt Siri ja Oiva avaavat tabletin tavatakseen uuden etälastenhoitajansa. He näkevät ruudulta, kuinka etälastenhoitaja Abel torkkuu kauniissa metsässä puun alla, ja muurahainen kiipeilee hänen kasvoillaan. Yhtäkkiä Abel herää, toteaa Matias-muurahaiselle, että ”taitaa olla aika” ja loikkaa ruudun läpi.
”Siinä hän nyt seisoi ilmielävänä heidän edessään. Hänen harmaissa housuissaan roikkui havunneulasia, ja vasemman ukkovarpaan ja etuvarpaan välissä törrötti tukko poronjäkälää. Ja miehen pitkän nenän päässä istui pieni, musta muurahainen.” (Risto Myllylä: Siri ja epätavallinen etälastenhoitaja, Storytel Original 2022)
Ulvilalainen Risto Myllylä on opiskellut luovaa kirjoittamista kansalaisopiston ja Turun avoimen yliopiston kursseilla. Siellä hän myös kuuli Storytelin ja Aito Media Oy:n
järjestämästä AitoStory-kirjoituskilpailusta. Myllylä ei ollut aikaisemmin julkaissut mitään, mutta takaraivossa oli elänyt ajatus siitä, että joskus olisi hauskaa kirjoittaa lasten kirja.
– Aikuisten maailma on itselleni välillä jotenkin vieras. Lasten maailma on aito ja minun on helppo ymmärtää lapsia. Lastenkirjassa voi leikitellä kielellä ja pistää sinne surutta sekaan sellaista, mikä olisi aikuisten kirjassa naiivia, Myllylä sanoo.
Tällä kertaa lasten maailmassa piilivät voiton avaimet. Myllylän teksti valittiin voittajaksi lähes 350 tekstin joukosta kilpailussa, joka oli avoin myös ammattilaisille. Hän sai kirjoittaa ja julkaista elämänsä ensimmäisen kokonaisen kirjan. Storytel Original Siri ja epätavallinen etälastenhoitaja julkaistiin toukokuussa yksinoikeudella ääni- ja e-kirjapalvelu Storytelissä sekä ääni- että e-kirjana. Äänikirjan lukee näyttelijä Seela Sella.
Kirjailija itse oli yllättynyt eniten siitä, että voittaja oli lastenkirja.
– Ihmettelinkin siinä ääneen, että lastenkirja voitti. Ehkä pidin sitä jotenkin vähemmän vakavasti otettavana kirjallisuutena. Vaikka toisaalta ymmärrän, että lastenkirjoja luetaan ja kuunnellaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Myllylä kuvailee tarinansa olevan kuin nykyaikaan tuotu Maija Poppanen ilman klassikkohahmon omahyväisyyttä ja koppavuutta.
– Halusin kirjoittaa hyvän tyypin. Olen jotenkin kyllästynyt lastenkirjoihin, jotka ovat täynnä kaikenlaista pahuutta ja noituutta ja örkkejä. Itse en pysty katsomaan edes poliisisarjoja telkkarista, Myllylä tunnustaa.
Myllylän kirjassa etälastenhoitajaksi palkatun Abelin mielestä etänä työskentely on vanhanaikaista. Hän itse suosii nykyaikaista lastenhoitomenetelmää, joka on ”oleminen.” Se on taito, jota Sirin ja Oivan äiti ei kerta kaikkiaan osaa.
Lastenhoitaja on Myllylän kirjassa mies. Hän on tavallaan kirjailijan ihanneminä. Sellainen aikuinen, mitä Myllylä haluaisi lapsilleen olla.
– Mutta ei se tietystikään ole totta, koska ei vanhempi voi aina olla hyvä ja kiva, Myllylä huomauttaa.
Kirjailija on viimeiseltä koulutukseltaan puutarhuri, ja kuluva kesä sujuu niissä merkeissä hautausmaalla. Ennen puutarhuriksi ryhtymistään Myllylä työskenteli seitsemän vuotta ohjaajana Ulvilan Antinkartanossa. Jotain niistäkin ajoista on päätynyt kirjaan.
– Antinkartanossa oli yksi asiakas, joka pyysi usein, että ”ollaan vaan.” Luulen, että samassa talossa työskennellyt kehitysvammaistyön pastori Heikki Mäkelä on myös jollain tavalla tässä kirjassa mukana. Hän edusti olemista ja ihmisten kohtaamista lämpimällä tavallaan, Myllylä kertoo.
Lastenkirjaan neljän lapsen isä on tietenkin saanut runsaasti inspiraatiota myös perhe-elämästään. Kirjoittamisprosessin aikana hän luki otteita kirjasta lapsilleen ja tarkkaili reaktioita. Kuusivuotias kuopuspoika sai kuulla koko tarinan jopa kolmesti ennen sen julkaisua.
– Ne olivat mukavia hetkiä, kun sai huomata, että hän innostui tarinasta, Myllylä myhäilee.
Pauliina Vilpakka
