Pekka Leino: Ulvilan alueellinen eriytyminen on katkaistava

Kullaan raitilla askeltava Pekka Leino sanoo, että Ulvilan kuuluisi tarjota tontteja maaseutumaiselle asumiselle kaiken muun tonttitarjonnan rinnalla.
Kullaan raitilla askeltava Pekka Leino sanoo, että Ulvilan kuuluisi tarjota tontteja maaseutumaiselle asumiselle kaiken muun tonttitarjonnan rinnalla.

Paluslainen Pekka Leino haluaa arvokeskustelua Ulvilan kaupungin alueellisesta hyvinvointikehityksestä.

Jukka Silvast
Pekka Leino, yritysjohtaja ja kaupunginvaltuutettu (kesk.), on katsonut, että alueellinen tasapuolisuus Ulvilassa murenee koko ajan. Hän jätti edellisessä valtuuston kokouksessa myös valtuustoaloitteen aiheesta. Kaupungin organisaation valmistelema vastaus tulee siihen aikanaan.

Leino on huolissaan. Ulvilassa hänen mukaansa on menty jo liian pitkälle esimerkiksi Kullaan ja Kaasmarkun alueen supistuksissa. Hän kysyy, että mitä se sellainen säästäminen on kun karsitaan kaupungin hoitamien liputussalkojen lukumäärää ja leikataan leikkikenttien hoidosta. Hän tulkitsee tämän niin, että se on kilpailua säästämisessä, kun katseet kuuluisi kohdistaa mahdollisuuksien etsimiseen.
– Se on negatiivinen kehityssuunta, joka pidemmällä aikavälillä ajautuu siihen, ettei kehitys ole kestävää.
– Suunta on tämä. Ei tässä ole kyse tästä hetkestä, vaan kun tarkastellaan kehitystä vaikka viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden periodilla, niin näinhän asiat sitten tapahtuvat. Tämä täytyy saada muuttumaan.

Hän nostaa esiin Kullaan ja Kaasmarkun alueen, koska siitä hänen mukaansa on helppo irrottaa vaikka investointien kohdentuminen. Alueella asuu noin 1 900 henkilöä, joka tuottaa osansa veroista ja asukasmäärä heijastuu valtionosuuksiin.

Investointien kohdentaminen kyseiselle alueelle Leinon mukaan on jäänyt liian mataliksi. Hän perää arvokeskustelua eri kaupungin osien kehityksestä.
– Vaikka investoinnit olisivat pienimuotoisempiakin, jotain uutta pitää maaseutumaisilla alueillakin tapahtua. Ei se niin voi mennä, että kun viedään aina pikkuisen vain pois.  Sitä tietä kaupungin eri alueet tulevat eriytymään.
– Alueelle tapahtuvat investoinnit ovat erittäin matalalla tasolla suhteessa muuhun Ulvilaan. Investoinnit ovat rakentamista tulevaisuuteen.

Pekka Leino poimi alkuviikolla tilastoista ilouutisen. Ulvila on muuttovoittokaupunkien listalla sijalla 25 vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden kehityksessä. Hän mainitsee myös Helsingin, joka menettää asukkaita muualle Suomeen. Leino sanoo, ettei Suomen kehitys ole vain kaupungistumista, taajamien paisumista.

Leino puhuu maaseutumaisen asumisen kysynnästä. Ulvilan olisi tähän tartuttava. Se voisi Leinon mukaan olla tonttipolitiikkaa, se on myös negatiivisen koulukeskustelun lopettamisesta.
– Jos oppilasmäärä kaupungissa laskee tulevina vuosina, kuten näyttää käyvän toteen, se laskee koko kaupungin sisällä, eikä johdu maaseutumaisen alueen menetyksistä. Yläasteelle tulee kaikista suurin vähenemä, kaikkien ala-asteiden summana. Nyt on vain liian suppea ajatus purkaa ongelmaa kyläkoulujen kautta. Toki niitäkin pitää tarkastella, mutta on kysymys suuremmasta kokonaisuudesta.
– Tähän liittyy alueellinen hyvinvointi. Ei meillä ole varaa lähteä tietoisesti tiettyjä kaupungin alueita heikentämään. Täytyy ottaa tulevaisuutta varten kaikki voimavarat käyttöön, eikä niin että kilpaillaan säästämisessä.

Leino sanoo maailmanmahti Kiinasta, jotta kiinalaisilla on aikaa kehittää. Suomessa toimitaan hektisesti. Kiinassa suunnitelmia tehdään jopa sata vuotta eteenpäin. Hän perää Ulvilaan pitkäjänteisyyttä, jos ei aivan niin pitkälle kuin Kiinassa, niin pitkän tähtäimen tavoitteita silti.

Kouluverkkokeskustelua hän kuvaa kaupungin kannalta negatiiviseksi markkinoinniksi. Ihmiset kuitenkin miettivät muuttavatko he kaupunkiin vai ei. Jos koulu on tärkeä, ratkaisut ovat signaaleja tulevaisuuteen vuosien päähän.
Asumisviihtyvyys ja sen vahvistaminen, maaseudun väljä asuminen ovat Leinon mielestä vetovoimaa.
– Asumismuotoja kaupungissa voisi laajentaa esimerkiksi tonttitarjonnan kautta. On ymmärrettävää, että on muutakin tonttikysyntää kuin maaseutumaiselle asumiselle. Annetaan silti yleinen signaali, ettei näitä maaseutumaisia alueita olla ajamassa alas.
– Haastan luottamushenkilöitä mukaan, jotta voisimme ottaa alueellisen hyvinvoinnin yhdeksi teemaksi, kun Ulvilan kehityssuuntia mietimme.
– Maailma on täynnä mahdollisuuksia, niitä täytyy etsiä ja löytää. Eivät ne sieltä itsestään tule.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp