Viki-koiran elämä oli päättyä aivan tavallisella iltapäivälenkillä. Vieras koira riepotteli pienempää lajitoveriansa kuin saaliseläintä.
Pauliina Vilpakka
9-vuotias pikkukoira Viki on selviytyjä. Se katselee maailmaa nykyisin enää yhdellä silmällä. Lääkärin operaatioiden vuoksi venäjänbolonkan pitkä turkki on ajeltu lyhyeksi. Poikki mennyt takatassu on tuettu lastalla. Hirveästä välikohtauksesta on aikaa reilu kuukausi, mutta vieläkään Viki ei ole toipunut tarpeeksi lenkkeilläkseen kotipihansa ulkopuolella.
Ulvilan Nahkurissa asuva Eija Haapala kuvitteli lähtevänsä aivan tavalliselle koiralenkille syyskuisena keskiviikkoiltapäivänä. Fleksien päissä tassuttelivat Viki ja samanrotuinen 10-vuotias Aksu. Kolmikko oli kulkemassa tuttua reittiä tutussa naapurustossa.
Yhtäkkiä heidän taakseen ilmestyi keskikokoinen, vieras koira, joka kulki vapaana ilman taluttajaa. Eija yritti hätistää koiraa pois, mutta se ei tehonnut. Koira koukkasi kolmikon eteen. Eija yritti mennä koirien väliin, mutta ne eivät pysyneet paikoillaan.
Vieras koira ei irvistänyt, eikä murissut. Se vain kierteli ja kaarteli. Yhtäkkiä aivan varoittamatta se hyökkäsi kiinni Vikiin. Koira riepotteli itseään reilusti pienempikokoista lajitoveriaan useita minuutteja. Kun se tarttui niskasta ja ravisti, Eija ajatteli, että Vikin loppu oli tullut.
Eijalle muistui mieleen koirakoulussa annettu neuvo, että hyökännyttä koiraa vastaan voi puolustautua potkaisemalla. Niin Eija teki. Se tehosi, sillä hän sai lopulta kaapattua Vikin syliinsä.
Eija huusi apua, mutta kukaan ei vastannut. Hän käveli läheisten rakennusten pihaan kantaen henkihieverissä olevaa koiraansa, jonka silmä roikkui ulkona kuopastaan. Siellä häntä vastaan tuli hyökänneen koiran omistaja, joka soitti Eijalle apua.
Ulvilan eläinlääkäri ohjasi Eijan ja Vikin Maantiekadun päivystykseen. Hoitaja otti heidät heti vastaan, mutta lähin eläinlääkäri oli kahden tunnin ajomatkan päässä. Maantiekadulta soitettiin läpi jopa kolme yksityistä eläinlääkäriä, joilla kellään ei ollut aikaa vastaanottaa Vikiä. Lopulta hätiin tuli hyvää hyvyyttään eläinlääkäri, jonka työpäivä oli jo päättynyt.
Tapauksen jälkeen Eija ei nukkunut kunnolla moneen yöhön. Koiran kanssa lenkille lähteminen tuntui aluksi ahdistavalta, mutta Aksua oli tietenkin pakko ulkoiluttaa.
Koirakoulu Jasperin koirankouluttaja Outi Kivimäki on ulvilalaisille koiranomistajille tuttu kasvo. Hän neuvoo, että jos irtokoira lähestyy koiranulkoiluttajaa, ihmisen kannattaa yrittää aluksi pysyä rauhallisena. Näin varsinkin silloin, jos ihminen tietää koiransa pärjäävän hyvin muiden koirien kanssa ja tulija näyttää ystävälliseltä.
– Asetelma ei kuitenkaan koskaan ole reilu, jos toinen on hihnassa ja toinen vapaana, Outi sanoo.
Hän neuvoo, että vierasta koiraa voi koittaa hämätä esimerkiksi heittämällä maahan kourallisen koirannameja. Parhaassa tapauksessa irtokoira menee syömään niitä, jolloin koiranulkoiluttaja koirineen pääsee poistumaan paikalta.
Irtokoiraa voi myös koittaa saada perääntymään komentamalla sitä tomerasti kauemmaksi. Jos pahin kuitenkin tapahtuu ja koira hyökkää oman koiran kimppuun, kannattaa ainakin huutaa apua. Koiran omistaja voi huomata tilanteen ja tulla paikalle. Varsinaista hyökkäystä voi yrittää torjua esimerkiksi heittämällä takki vieraan koiran kasvoille, jolloin sen näkökenttä pimenee. Outi ei kieltäisi pikkukoiran syliin nostamistakaan, vaikka asiasta on eriäviä mielipiteitä.
Koirankouluttaja pohtii, että syitä hyökkäyksen taustalla voivat olla esimerkiksi trauma, pelko, kipu, sairaus tai stressi. Aikuiset uroskoirat yleisesti voivat joskus yllyttää toisensa tappeluun ja jotkut koirat ovat hyvin tarkkoja oman reviirinsä suojelemisesta.
– Saalistamisesta tykkäävät ja energiset koirat tarvitsevat paljon aktiviteettia, jotta jo valmiiksi voimakas piirre ei korostuisi haitallisesti. Ylivirittynyt koira ei välttämättä pysty huomioimaan toisen koiran eleitä, muttei myöskään jättämään toista kokonaan huomiotta. Siksi vastaantuleva koira voi joutua saalistuksen kohteeksi tai leikkikaluksi vastoin tahtoaan, Outi kertoo.
Outi muistuttaa, että oli rotu mikä tahansa, yksilöissä on hyvinkin merkittäviä eroja. Koiraa hankkiessa olisi kuitenkin hyvä olla perillä sen rodulle tyypillisistä ominaisuuksista. Silloin omistaja kykenee ennalta varautumaan tietynlaiseen käyttäytymiseen ja ehkäisemään ongelmia oikeanlaisella koulutuksella ja varotoimilla.
