Leineperin Ruukin uusi seppä Jarkko Helenius aloitti työnsä kankipajalla huhtikuun alussa. Päivät kuluvat myyntituotteita takoessa.
Leineperin Ruukin kankipajalla on sepän vasaroiden kalke kuulunut jo 250 vuotta. Nyt vasaraa heiluttaa metalliartesaani Jarkko Helenius, joka aloitti seppänä Leineperissä huhtikuun alussa.
– Olen haaveillut omasta pajasta pitkään ja nyt siihen tuli tilaisuus. Ajattelin, että jos nyt en tartu tilaisuuteen, en ehkä tartu siihen koskaan.
Jarkko Helenius valmistui Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistosta vuonna 2016. Opiskeluiden aikana hän toimi seppämestari Juha Kahiluodon kisällinä. Valmistumisen jälkeen Helenius oli kuitenkin palkkatöissä muualla. Tilanne muuttui, kun Heleniukset päättivät ostaan Jarkon vaimon mummolan Pappilanlammen läheltä. Muutto Liedosta Ulvilaan tapahtui maaliskuussa.
– Menimme Leineperin kankipajalla naimisiin vuonna 2017. Silloin meillä ei ollut ajatustakaan, että muuttaisimme tänne. En silloin osannut haaveilla myöskään omasta pajasta.
Oli sattumaa, että Jarkko kuuli viime vuonna Leineperin vanhan sepän eläköitymisestä.
– Tämä on uskomaton ja ainutlaatuinen paikka täynnä historiaa. Ei tällaisia tiloja juurikaan ole muita lähiseudulla.
Ensimmäinen kuukausi on kulunut pajaa siivotessa. Jarkko Helenius myös valmistaa kovaa vauhtia myyntituotteita, sillä hän lähti yrittäjäksi aivan tyhjästä. Päivän ensimmäinen työ on takoa kourallinen nauloja.
– Oli hauska lukea paikallislehdestä, miten sepät aikoinaan takoivat 1 000 naulaa päivässä. Onneksi sellaista urakkaa ei enää tarvitse tehdä. Kymmenkunta naulaa on hyvä aloitus, se toimii hyvänä verryttelynä päivään. Naulojen takominen on kevyttä, sillä saa paikat hyvin auki.
Takomiaan nauloja Jarkko käyttää muissa myyntituotteissa. Nauloilla kiinnitetään esimerkiksi naulakot seinään ja ovenkahvat oviin. Myyntituotteet ovat pääasiassa sisustusesineitä ja käyttöesineitä. Jarkko tykkää tehdä myös kaulakoruja.
– Teen kaikenlaista kynttilänjaloista naulakoihin, koruja sekä erilaisia koukkuja ja hakoja. Vanhanaikaisia hakoja käytetään maatiloilla ja mökeillä sekä muissa vanhoissa rakennuksissa. Takkavälineet kuuluvat myös myyntituotteisiin, mutta esimerkiksi puukkojen valmistamiseen minulla ei vielä ole välineitä, seppä kertoo.
Myyntituotteiden lisäksi seppä valmistaa rautatuotteita suoraan asiakkaille.
– Kunhan saan vähän pajalle tuotteita myyntiin, pystyn helpommin ottamaan asiakastilauksia vastaan. Toivon, että saamme toukokuun alussa heti Leineperin yritysten ovet kunnolla auki, niin ihmiset löytävät tänne.
Siihen, että rautatangosta saadaan taottua jokin käyttöesine, kuluu aikaa. Pienemmät ovenkahvat ja koukut valmistuvat vartissa, mutta monimutkaisemmat ja isommat esineet vievät tunteja ja vaativat useita työvaiheita.
– Tässä työssä mielenkiintoisinta on se, että saa tehdä hyvin monimuotoisia juttuja. Naulakot ovat esimerkiksi kivoja tehdä, koska niissä on monta erilaista työvaihetta. Tykkään myös suunnitella uusia tuotteita ja varsinkin koruja. Tässä työssä on vain mielikuvitus rajana.
Työ on hyvin fyysistä, eikä aina palovammoiltakaan voi välttyä. Jarkko Helenius kertoo kuitenkin, että vielä enemmän takominen on tekniikkalaji.
– Jos vasarakättä jännittää, on päivän jälkeen käsi aivan varmasti kipeä. Siinä ei sitten seuraavana päivänä pysty tekemään yhtään mitään. Takoessa käsi pitää olla rentona, hän näyttää.
Sepän työ on kiehtonut Jarkkoa lapsesta asti. Hän päätyi opiskelemaan alaa kuitenkin vasta aikuisiällä. Vaikka oma paja on ollut suuri haave pitkään, yrityksen perustaminen on jännittänyt erityisesti koronatilanteen vuoksi. Etukäteen ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
– Sepän työ on itsessään tuttua, koska kiersin kisällinä seppämestarin kanssa eri tapahtumissa. Nyt tapahtumat on toistaiseksi peruttu, joten ensi kesän vietän varmaankin suurimmaksi osaksi Leineperissä. Ruukki on hieno miljöö. Toivon, että se herää kesällä kunnolla eloon.
Jarkko Heleniuksen töitä näkee Leineperin Ruukin lisäksi Facebookissa.
– Tuotteet on tarkoitus saada myyntiin myös verkkoon. Pystytän nettisivut jossain vaiheessa, kun saan hommat täällä ensin rullaamaan.
Katri Mäenpää
