Kuudesluokkalainen Tiia Kukkula voisi käyttää kasvomaskia koulun ulkopuolellakin.
Jukka Silvast
Luokanopettaja Pekka Aalto Ulvilan Koskin koulussa toi käsityön tunneille perin ajankohtaisen työtehtävän. Kasvomaskin teko kuuluu 3.–6. luokan oppilaiden opetusohjelmaan.
– Tässä työssä on helppo osoittaa, miksi maski kuuluu koulun ohjelmaan. Oppilaille ei tarvitse niin vahvasti perustella, Aalto jutteli käsityötunnin ollessa vauhdissa.
Kasvomaskin käyttö tai käyttämättömyys ovat olleet viimeisten kuukausien ajan yksi uutistarjonnan pinta-aiheita. Suositukset Suomessakin saatiin laadittua, joiden mukaan eletään. Julkisissa kulkuneuvoissa ja muutenkin ihmisten ryhmissä, joissa ei voida noudattaa varoetäisyyksiä, suositellaan kasvomaskin käyttöä. Sen pitäisi ehkäistä koronaviruksen COVID-19 tartuntavaaraa.
Tiia Kukkulan työ valmistui ensimmäisten joukossa. Maskintekoon oppia on saanut 37 oppilasta.
– Uskon, että otan käyttöön. Jos koulussa tarvitsee, niin sitten ainakin otan käyttöön.
Hän sanoo, ettei hän ole enempää seurannut koronaviruskeskustelua. Koulun nykyinen sisäinen ohjeistus tuntui olevan selvillä. Käsienpesua, ruokailun rytmittäminen ja koulunpihan jako luokkakohtaisesti olivat tiedossa.
Kasvomaskin värin sai valita koulun kangasvalikoimasta. Tiia Kukkula valitsi valkoisen.
– Yllättävän helppo – leikkaus, silitys ja ompelu – lapsille on omat ohjeet, hän kertoi kokemuksesta.
Opettaja Pekka Aalto sanoo, että kasvomaski istui harjoittelutyöksi ajankohtaisuutensakin vuoksi.
– Hyvä ja helppo harjoitustyö oppimisen kannalta, eikä vain pelkän hyödyn puitteissa. Oppilaat voivat opettaa tämän taidon sitten kotona vaikka äideille tai sisarilleen.
Aalto uskoo, että lasten on helppo sisäistää, miksi tämä työ tehdään koulussa.
– Se on tavoite, että lapset saavat onnistumisen kokemuksen. Oppilaille ei tarvitse niin vahvasti perustella miksi tehdään.
Rypytetty kangasmaski on pestävää mallia ja useampia käytettäessä jokaiselle päivälle on käytettävissä kotona puhdas suoja. Koskin koulun maski valmistuu Martta-järjestön ja tekstiilikäsityön opettajien laatimilla ohjeilla. Aalto arvioi, että myös suojaavuuden pitäisi olla tutkitusti hyvää tasoa.
Suurimmalle osalle yhden maskin tekoon riittää kuusi oppituntia. Tämäkin vaihtelee yleensä 4–8 tunnin haarukassa.
Aalto sanoo, että jos valtiovalta tai sivistystoimi antaa uusia määräyksiä esimerkiksi koulukuljetuksiin maskeista, oppilaille on ainakin maskit valmiina.
– Muuten oppilas voi itse pohtia, miten niitä käyttää.
