Massi tunnetaan kyisenä paikkana ainakin näin keväällä.
Jukka Silvast
Massilla tiistaina lenkkeilleet Hilkka Sundelin, Teuvo Isokorpi ja Irma Mäki kertoivat, että tänä keväänä käärmettä he eivät ole vielä nähneet.
– Yksi ystäväni ei tule kesällä Massille lainkaan käärmeenpelossaan. Hän voi sen nähtyään aivan jähmettyä, Hilkka Sundelin kertoi.
Lenkkiporukka käy Massin poluilla kolme kertaa viikossa. Isokorpi sanoo, että kun tömistelee, käärme kaikkoaa.
– Viime vuonna näin yhden mustan kyyn, kuvasinkin sen, Sundelin sanoo tapauksesta.
Hän tietää, että mustan kyyn populaatio elää alueella.
– Ei käärmettä lähelle kannata mennä, mutta emme pelkää, hän jatkaa.
Irma Mäki huomauttaa, että Ravanin metsissä käärmeitä on runsaasti. Puolukanpoimintareissuilla niitä näkee.
– Ne ovat usein kiepille menneet, siinä ne pää pystyssä sihisevät.
Joten kolmikolla oli kokemuksia, ei silti traumoja. He tulevat Massille edelleen, mutta kulkevat rakennettuja lenkkiväyliä pitkin. Se on varotoimenpide.
– Käärmettä vaarallisempina pidän punkkeja ja ampiaisia, Ulvilan Uran puheenjohtaja, aktiivisuunnistaja Jari Holmberg sanoo.
Ulvilan Uralle ja ulvilalaisille Massi on yksi liikunnan keskipisteistä. Jari Holmberg sanoo, ettei ole kuullut käärmeen aiheuttaneen läheltä piti -tilannetta tai purreen niillä kulmilla ketään. Sen sijaan ampiaisen maapesään astuminen ja allergiaherkkä ihminen on hänen mielestään vaarallisempi yhdistelmä.
Paljon metsissä kulkeva Holmberg kuvaa tilannetta siten, että hiljaa liikkuessa tuskin tuntia tarvitsee kulkea, kun käärme on näköpiirissä Massin maastoissa.
– Käärmeiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Fakta on, että niitä on alueella.
Hän kertoo nähneensä käärmeitä usein tiellä, välillä lämmittelemässä, välillä yliajettuna. Koirille tietysti se on riski kun ne möyrivät kuonollaan, ja saattavat haistella väärästä paikasta.
– Kautta aikojen niitä on täällä ollut. Urbaanimmat ihmiset voivat tätä pelästyä.
Holmberg sanoo, että ehkä marjastajat, sienestäjät ja frisbeegolfinpelaajat ovat enemmän vaaravyöhykkeessä kuin lenkkeilijät, joiden ääniä käärmeet väistävät. Erityisiä varoitustauluja maastoon ja Massille ei ole pystytetty.
– Jos ei mikään muutu, en näe tarpeelliseksi varoitustauluja asentaa. Se on vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. Aiheuttaako varoitustaulu siten turhaa hysteriaa? Ehkä käärmekanta Massilla on normaalia suurempi, mutta onko se faktaa tai fiktiota, en tiedä.
– Vaskitsoja Massilla on aika paljon, hän lisää.
Holmberg sanoo käärmeen olevan enemmän tarkkailun alla lasten suunnistuskouluja järjestettäessä.
Ulvilan vapaa-aikapäällikkö Markku Nevala on kuullut ja nähnyt käärmeitä Massilla itsekin. Kaupungilla ja Uralla on sopimus siitä, että kaupunkilaiset saavat liikkua vapaasti Massilla.
– Kannattaa pikkuisen katsoa, Nevala neuvoo liikkujia.
Hänen mielestään voisi olla tarpeen varata vaikka autoon kyynpistokseen lääkitys, jotta saa ensiapua. Hänen mielestään käärme ei ole sellainen eläin, että sen vuoksi kannattaa panikoida.
Nevala tietää, että käärme on keväisin esillä, ja rinteessä olevalla hakkuuaukon auringonpaisteessa todennäköisin kohdata. Hän pohtii, toisivatko varoitustaulut paniikkia mukanaan.
– Jos se tieto lukisi vaikka Uran internet-sivuilla, hän pohtii.
