|
Suomen Kuvalehden viime viikolla julkaisemat salaiset kuntakartat saivat odotetusti aikaan valtaisan mediahuomion sekä vastalauseita ja spekulointeja mielipidesivut täyteen. Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) vakuutti, ettei kyseessä ole työryhmän esitys, taikka ainakaan lopullinen sellainen. Kuntauudistus on eittämättä edessä, olipa salaisia kuntakarttoja olemassa tahi ei. Kuntien talous ei mahdollista palvelujen järjestämistä nykymallilla ilman kuntalaisten kukkaron rankkaa verotusta, joten uudistus on välttämätön. Mutta tarvitaanko siihen kuntarajojen radikaalia kumittamista? Sehän on selvää, että mitä kauempana päätökset tehdään, sitä suuremmaksi kasvaa teorian ja käytännön ero. Päätösten pohjana pitäisi olla arkipäiväinen palvelujen toimivuus, eivät luvut paperilla. Kuntien määrän vähentäminen 336:sta 70:een siirtää väkisinkin päätöksentekoa kauemmas itse päätösten kohteesta ja siten heikentää lähidemokratian toteutumista. Palveluja tuottava taho sen sijaan voi olla hyvin laajallakin alueella toimiva organisaatio. Siksi järkevät käytännönläheiset päätökset tulisi tehdä lähellä ja toteutus delegoida vaikkapa seudulliselle tai maakunnalliselle toimijalle, joka pystyy palvelut kustannustehokkaasti järjestämään. Toivottavasti helmikuussa julkaistavassa työryhmän esityksessä olisi kuntarajoihin keskittymisen sijaan haettu ratkaisuja uudenlaisella ajattelulla ja toimintamalleilla. Sini Ovaskainen
|
